Me ei sitten koskaan ...

... ruveta sellasiksi vanhemmiksi, joiden lapsi on viikonloput mummilassa. Näin muistan meidän päättäneen jo joskus ennen Ellen syntymää, mutta tässä sitä ollaan; taas mutsimummilassa Elleä hoitoon tuomassa. Tosielämä on kuvitelmaa haastavampaa ja töitä on pakko tehdä, jotta saa leivän päälle muutaki kun ylähuulen!

Miks mun kaikki vaatteet on jostain 1600-luvulta?!

Meillä on ihan koko viikonloppu töitä täynnä eikä me olla haettu Ellelle hoitopaikkaa viikonlopuiksi, joten mutsimummila on Ellen sijaintipaikka silloin, kun tehdään viikonlopputöitä molemmat. Mua kirpaisee huomenna täältä lähteä, kun tiedän että nään Ellen vasta sunnuntaina seuraavan kerran, mutta ehkä tää on kuitenkin parempi ratkaisu kuin se, että Elle "joutuisi" olemaan jossain päiväkodissa illat ja jotkut yötkin. Meidän naapuri sanoi tänään, että "onpa onni, jotta on mummila mihin lapsi voi mennä", kun ohimennen juteltiin ja kerroin vieväni Elleä viikonloppuhoitoon. Niinpä, on todellakin iso onni ja etuoikeus, että meillä on tälläinen paikka, jossa Elleä hoidetaan täydellisen hyvin ja jossa Elle itsekkin viihtyy!

Ellen kuperkeikkaharkat <3 

Ajeltiin mutsimummilaan tänään Ellen päikkäriaikaan. Saman tien, kun oltiin pihassa, niin takapenkiltä kuului "heppa!". Ellen yks lempparijuttuja täälä on naapurin hepan syöttäminen! Toinen lempparijuttu on mummin työpaikka eli kirjasto minne suunnattiinkin heti välipalan jälkeen. Kirjastossa marisin mutsille, ettei keksitä Ellen kanssa mitään tekemistä ja onneksi marisin, koska silloin mutsi muisti, että oli aamulla nähnyt mun kummitytön kävelyllä oman mummunsa kanssa. Onneksi kummilikka oli vielä mummullaan hoidossa, niin saatiin Ellen kanssa tekemistä ja näin sitä ihanaa pikkutyyppiä pitkästä aikaa. Oltiin nähty viimeks jouluna ja tässä pienessä ajassa kummitytskä oli oppinut täysin puhumaan! Hän on ihana pakkaus!

Päivän paras repliikki tuli kummilikan suusta, kun pyysin häntä mun syliin hetkeksi aikaa: "Mulla on omaki äiti!" kuului vastaus. Apua, kun nauratti! Ellelläkin oli niin hauskaa, kun sai oman ikäistä leikkiseuraa. Oikein alkoi harmittaa, miten vähän ehditään olla tekemisissä. Täytyy yrittää tässäkin asiassa skarpata tulevaisuudessa!

Mä oon itte nyt jotenki tosi väsynyt morna. Ihan finaalis. Loppuun kulunu. Ei panoksia jäljellä. Huomisen ja lauantain kymppi tunnin työpäivät varmaan auttaa asiaa, hehehe.

Mutta mua piristi tänään, kun sain kommentin blogiin mulle ennestään tuntemattomalta henkilöltä, ensimmäisen laatuaan! Jäätävä boosti, vai miten se blondi VOF:ssa sanookaan :D jotenkin tuli vaan hyvä fiilis ja into kirjoitella lisää! Rupesin tänään kuvaileen mitä me syödään -postaukseen ruokakuvia ja aattelin, että tekisin pian meikämorna tyttöystävänä -postauksen. Oispa vaan enemmän aikaa kirjotella!

Mutta nyt hyvät yöt ja kivat viikonloput :)