LA !!

Minne katosi aika?! Kun matkustan ajassa taaksepäin ja mietin sitä tammikuun perjantai päivää, kun lääkäristä polvet tutisten konttasin kotia ja kerroin ukkelille, jotta raskaana ollaan, niin tuntuu että se oli ihan eilen. Ja nyt on sitte rv 40+0 ... eikä vauvasta tietookaa :D se ei haittaa, koska hyvää kannattaa odottaa! Mutsi kerto eilen ilokseni, jotta ite oon ollu kaks viikkoo yliaikaa ja mua on yritetty KOLME PÄIVÄÄ käynnistää syntymään tuloksetta :D ja loppujen lopuks mut sitte leikattiin, kun olin 4 kiloo 650 grammaa painava. Mä en vaan ois halunnu tulla ulos :P ja mutsi on ollu samanlainen vetelehtijä kuulemma. Jotta jos perinteitä kunnioitetaan, niin lokakuun puoliväli ja jättimaha on tosiasia!

Mä haluaisin tähän kirjoittaa, miten kaikki asiat on täs raskausaikana muuttunu, mutta en oo yhtää pohdiskelevalla tuulella :D joten säästän sen tuonnemmaksi. Mutta jännittävä viikonloppu tässä on edessä joka tapaukses, koska kauan ootetut tsiipparin syyskisat on huomenna täälä meillä ja meikä on ollu järjestämässä niitä! Joten toisaalta ihan huippua, etten oo synnyttämäs nyt :P

Vauvan sänky

Laitoin vauvalaisen sängynkin jo kuntoon, niin eipähän tartte siittäkää enää panikoida :) päiväpeitto, tyynyt ja toi kaidepehmuste on mun ja sisarusten vanhoja ja ne on tehny mun mumma. Oon kuullu, jotta vauvat tykkäis aluksi nukkua vähä "ahtaas" paikas ja oonki miettiny, et pitäiskö noi sivut vuorata viel peitoilla. Mut katotaa nyt, miten se nukkumishomma lähtee ees sujuun. Tuota sänkyä on aina kiva katella, kun menee sänkyyn ootteleen unta ja haaveilla, jotta pian siinä oikeesti mammii ihan oikee vauva!

Muuten oon tällä viikolla ollu joka päivä tsiipparihommis kiinni, kun ens viikonloppu ja syyskisat lähestyy. Lisäks oon ollu meidän edarijunnujen harkois valmentamas, kun ne tekee nyt karsintakisaohjelmaa. Voin kertoo, ettei oo mikää kovin nätti näky, ku viimesillä raskaana oleva nainen opettaa vähä cheertanssia :P nyt mä rupeen silittään, koska sain mun kaverilta ison pussillisen vauvan vaatteita ja haluun saada ne kaappiin!

Äitiryhmä

Tänä aamuna olin ekaa kertaa neuvolan äitiryhmässä. Oon vähä karttanu noita klubeja, kun jotenki tuntuu niin oudolta ventovieraiden ihmisten kans selittää kilpaa, jotta miltä nyt tuntuu :D mut toi oli aika kiva. Aiheena oli loppuraskaus. Oli hassu huomata, miten kaikilla muillaki oli samoja vaivoja ja ongelmia! Olin tosi yllättyny, kun melkein kaikki ryhmässä oli viikolla 36 eli LA niillä oli joskus lokakuussa. Vaan yks tyttö kerto, et sen laskettu meni jo. Ja sit oli meitsi. Osa naisista olis ollu nyt jo kypsiä synnyttään (muutki ku se, jolla LA meni jo) ja täytyy sanoo, et muutama kyl näyttiki siltä :D vaikka mua ärsyttää, ku ihmiset tulee suu auki ihmetteleen, jotta KUINKA SULLA VOI HERRANJUMALA OLLA NOIN ISO MAHA ?!?!? niin nyt ois tehny mieli parilta tyypiltä udella tota samaa :) tunsin itteni melkein pieneksi :D sinänsä mitää uutta asiaa ei tullu, koska oltiin just viime viikon neuvolas puhuttu siittä, miten tietää millo täytyy lähtee synnärille. Mut kertaushan on opintojen äiti!

Neuvola oli sit heti äireeryhmän jälkeen ja sielä ny ei tullu hirveesti mitää uutta. SF-mitta oli puoli senttiä pienempi, ku viimeks ja se on kuulemma iha normi homma täs kohtaa, kun maha on laskeutunu alemmas. Painoo oli tullu puoli kiloo viikos, verenpaine oli melki sama ku viimeks ja mansikkaa ei otettu, ku se oli viime kerralla nii hyvä. Koko käynnin kohokohta oli se, kun ruvettiin lopuks puhuun imetyksestä ja mähän siinä jännitin, jotta tulookohan multa maitoo. Neuvolatätskä kyseli, jotta minkälaiset nännit mulla on ja vastailin parhaani mukaan eli aika epämääräsesti ja siihen se tuumas, jotta no kehtaakko näyttää mulle sun tissit :D mähän näytin! Oli aika huvittava tilanne :D mut lopputulos oli se, et mulla on kuulemma tosi hyvät nännit imetystä aatellen! Lähetin neuvolan jälkeen ukkelille heti viestin, jotta mun tissejä on tänään jo kehuttu :P parasta! Lopuks neukkutätskä sanoo, jotta ei muuta ku kotia oottelee, koska sopis lähtiä synnyttämää :) se ite lähtee ens viikoks ulkomaille ja mulle tulee joku muu. Ehkäpä nähää seuraavan kerran vasta sitte, ku se tulee meille kotikäynnille :P

Semmone neuvolapäivä. Ukkeli meni tänää takas röihin (sillä oli pitkä saikku) ja puolen päivän jälkeen se lähetti mulle viestin, jotta "lähetääks synnyttää? Oisin jo isyysloman tarpees!" :D ehkäpä se jaksaa viel pari viikkoo rehkiä. Mutta mulla on kyllä sairaalakassi melko lailla pakattuna ja vauvallekki oon kattonu jo vaatteet valmiiks:

En tiä yhtää mitä kaikkee pitää olla, niin oon sit laittanu vähä kaikkee :D ja kun en tiä kuinka kylmä sillä raukkalaisella on, niin eri paksusia ja matskusia vaatteitaki oon kattonu joukkoon. Osa on myös kokoo 62, koska aattelin, et jos se on sittekki vähä lihava :D

Turvakaukalo ja haalariki oottaa jo valmiina :)

Mä saan jotenki mieleni tasapainoon aina, kun käyn kattomas vaatehuonees sairaalakassia tai nään ton turvakaukalon huoneen nurkas :) tulee sellane fiilis, et oon ready, jos tarttee lähtee! Nyt mulle tulee mutsi, systeri ja isseepuoli kylään ja myöhemmi viel kaveri yöksi. Kivaa ja hauskaa!

Vauvan raskaustesti

Päätin jo ku alotin blogin pitämisen, jotta teen tän Vauva -lehden raskaustestin, sitte kun viikkoja alkaa kerääntyyn. Nyt siis rv 37+6!


Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.
Jep. Oon ekaa kertaa kymmeneen vuoteen syöny kaikkee mitä tekee mieli. Raskauden aikana on tullu maisteltua kaikkea uutta ja erilaistakin. Ja sitte karkkia överisti :) miinus tietty se alkuraskaus, kun oli niin hillitön pahoinvointi, jotta välillä alas ei menny kun sellaset suolatikut!

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.
En oo koskaan juonu kahvia, joten kahvi on ollu mulle neutraali asia koko raskauden.

Voisin nukkua aamusta iltaan.
Muistan, jotta jossain raskauden vaiheessa oisin voinu vaan nukkua. Ehkä keskivaiheilla, kun olin viä töissä. Nykyään oon aika energinen, mutta kesken päivän saattaa iskeä hirvittävä päiväunitarve. Nukun aika lailla joka yö 8 tuntia ja joskus tunnin päikkärit päälle.

Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta. Kaikkea on ollut.
Oon säästynyt turvotukselta kokonaan. Närästystäkin on ollu tosi vähän. Suonenveto meinaa vaivata välillä öisin, mutta oon oppinu heräämään ennemmin ja laitan nilkan niin koukkuun, ku ikinä saan, niin se menee ohi :D

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En oo varsinaisesti seksipommiksi itteeni tuntenu, mutta alku- ja keskiraskaudessa mun itsetunto jotenki kohos kauheesti. Nykyään tunnen itteni niin norsuksi tän jättimahan kans eikä tilannetta paranna se, jotta mun nähdessään jengin silmät valahtaa lautasen kokosiksi ja ne jaksaa ihmetellä, miten voin olla näin iso.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
Jep. Painoa oli ennen raskautta kertynyt vähän liikaa (68kg, mulle normaalipaino on semmonen vähä alle 65kg) johtuen elämäntyylistä, jota olin ylläpitäny melko pitkään. Siideriä, huonoa ruokailua ja vähän liikuntaa. Nyt painoa on tullut kymmenen kiloa ja jos oikein tsemppaan niin ehkä en päädy kasilla alkavaan loppulukemaan :)

Tunteet ovat olleet pinnassa.
KYLLÄ! Mä oon välillä vaan sanonu ukkelille, jotta nyt pitää vähä rääkyä ja itkeny hulluna iha vaa siks, että on tullu yhtäkkiä hirveen surullinen olo. Joskus joutuu ihmisten ilmoilla pidättelemään itkua, kun tulee jostain yhtäkkiä paha mieli. Vauvan takia oon itkeny myös sata kertaa. Joko ilosta, kun oon aatellu miten ihanaa on viimein ja vihdoin nähdä se. Taikka sitte surusta, kun oon aatellu etten selviä. Näitä itkuhetkiä lukuunottamatta oonki sit leijunu jossain pilvissä melkein koko raskauden!

Hyvä äiti imettää pitkään.
Mulla ei oo imetykseen mielipiteitä. Terkkaritäti sano mulle viime käynnillä, jotta täytyyhän sulla olla, kun kerroin sille samaa hänen udeltuaan, miten oon aatellu imettää. Mun mielestä jokanen tekee niinku tahtoo. Jos tulee maitoo, niin miks mä en imettäis. Jos ei tuu, niin eihän se musta tee huonoa mutsia. Sit multa ei vaan tuu maitoo. Jos tulee maitoo, mutta koen helpommaksi hoitaa imetyksen pullolla, niin emmä sillonkaa vielä oo paska!

Olen suunnitellut synnytykseni.
Mun suunnitelma on ollu oikestaan olla ajattelematta asiaa :D ärsyttää ihmiset, jotka jatkuvasti kyselee, jotta jännittääkö, pelottaako, hirvittääkö. Kyllä, kyllä ja kyllä. Mutta emmä aio itteeni stressauttaa turhaa miettimällä päivät pitkät miten se sattuu ja mikä kaikki voi mennä pieleen. Mun suunnitelma on olla kotona niin kauan, kun pystyn ja sit meen sairaalaan ja teen niinku ne käskee :) tietty haluaisin saada jonkinlaisen puudutuksen, koska eniten mua pelottaa se "repeilyvaihe" :D pelkään että se sattuu niin paljon, jotten uskalla enää ikinä miettiäkkää synnyttämistä ja joudun oleen loppuelämäni selibaatis, etten tuu raskaaks :D mut yhteenvetona; en oo suunnitellu erityisesti jo senki takia, jotta ne suunnitelmat voi mennä ihan mönkään, kun synnytykses voi tapahtua mitä vaan. Mutta ajattelin ottaa niin rauhallisesti, kun pystyn, hengittää, yrittää rentoutua ja kestää kipua pahemmin ulisematta.

PS.
Vannoin, etten viikkoja ennen laskettua ala hosua, jotta koska mä pääsen synnyttämään, mutta nyt mun on pakko myöntää, jotta voisin mä kohta jo haluta punnertamaan :P en siks, jotta vihaisin raskaana olemista niin paljon tai että mulla ois niin hirveet vaivat, jotten enää jaksais. Vaan siks, että haluaisin jo nähä sen vauvalaisen! Ja haluisin pukee sille kaikkia vaatteita :D tuntuis mukavalta pukee itellensäkki välillä jotain muuta, ku pieruverkkarit. Jee, en oon materialisti! :)

Neuvolassa

Eileen oli taas neuvolakäynti ja mun oikee terkkari oli paikalla viimein ja vihdoin :) meillä meniki sitten melkein tunti, kun hölistiin niitä näitä. Oli mukava höpötellä vähän synnytyksestä (terkkari oli kesän kätilönä niin sillä on aika hyvää faktatietoa aiheesta) ja sain sellaisen lapunkin, missä on ohjeita siihen mistä tietää, et synnytys on käynnistynyt ja voi ruveta rehaan itteensä kohti sairaalaa :) sain myös Pampersin näytepakkauksen, jossa oli vaippoja, siteitä, jotain vauvarasvaa- ja öljyä, body ja joku kiva pehmee lelu. Seuraava aika onki sit taas maanantaina!

Raskausviikot 37+3

Paino 78,8kg (+500g/viikko)

Verenpaine 112/77 

Hemoglobiini 119

SF-mitta 34cm

Vauvan sykkeet 150

Terkkari ei pystyny kunnolla tunnusteleen mun vattaa, kun en taaskaan pystyny olemaan selälläni huimauksen takia, mutta se meinas, jotta vauva tuntuu isommalta, kun äitipolin painoarvio 2,7kg. Olin että nice .... mutta sit tuumattiin vaan, jotta ens kerralla yritän olla pidempään selälläni, niin päästään tekeen kunnon havainnot! Iloisia uutisia oli mun verenpaineen nousu ja se, että saan jättää rautalisän pois kunhan muistan vetää monivitamiinia. Mulle tulee tosi huono olo rautalisästä ja oonki monesti miettiny, et tälläsellä fiiliksellä ei oo kiva lähtee synnyttään. Painosta sain vähän palautetta, että se vois nousta pikkusen hillitymmin täs loppusuoralla :) terkkari painotti, jotta mun painonnousu koko raskauden aikana (10 kiloa) ei tosiaankaan oo paha, mutta jos mua pelottaa vauvan koko, niin voisin kuulemma hiukan himmailla karkinsyönnin kans :) alotin sen kyllä tosi hyvin ostamalla heti melkein 7 euron karkkipussin :D 

Nyt ollaan Tampereella mun systerin luona (tää on siistein ensikämppä mitä oon koskaan nähnyt) ja tänään ohjelmassa

:) PARASTA! En oo koskaa käyny, joten oon fiiliksis (ukkeli ei :D)! 

Äitipolilla

Täälä päin ei ole tapana käydä enää sen rv 20 ultran jälkeen äitiyspolilla, ellei oo mitää erityistarvetta. Meille kuitenkin käynti määrättiin lääkärineuvolas, koska SF-mitta oli yhtäkkiä kasvanu himona ja meidän suvussa on taipumusta lihaviin vauvoihin :D ja onneks määrättiinki! Se oli huippu käynti ja mulla on nyt niin innostunu ja odottava fiilis :) en enää mieti, jotta onneks vielä kuukausi aikaa olla raskaana. Enkä oo enää jännittäny yhtää mitää!

Mentiin siis perjantaina (rv 37) äitipolille. Aika oli 9.10 ja me oltiin paikalla ysin aikaan. Paitsi ukkeli keksi jostain, et pakko hakee kahvia ja mä hermoilin odotusaulas, jotta ehtiiks se paikalle :D mut turhaan hermoilin, koska ajat oli varttin myöhäs ja ensin me mentiin jonkun yli-ihanan hoitajan kanssa kuunteleen sydänääniä. Se laitto mut makoileen sellaseen sairaalasänkyyn ja kiinnitti sellaset anturat mun vattaan vyöllä. Sitte mä tsillailin siinä aika kauan (onneks sain maata kyljelläni) ja kuunneltiin vaan sydämen sykkeen ääniä ja ihmeteltiin, kun lukemat kävi välillä 170:ssä :) siinä oli myös se supistus"lukema" (en tiedä miksi sitä sanotaan :D) ja sehän oli tietysti vaan 13 korkeimmillaan, koska eihän mulla mitään supistuksia ollut. Sitten se hoitaja tuli päästään mut pois ja mentiin takas aulaan venaileen lääkäriaikaa. Lääkäri oli ekaa kertaa mun raskauden aikana tosi mukava! Se oli asiallinen, mutta silti ystävällinen. Se teki alatutkimuksen ja ei ollu tietookaa epämukavista tunteista. Viimeks lääkärineuvolas olin ihan tuskissani, kun jotenki mukamas sattu niin paljon. Lääkäri kehu, et hyvin osaan rentoutua ja että lantion koossa ei oo mitää epäiltävää; hienosti mahtuu vaikka vähä isompiki vauva :) meitsillä on siis synnyttäjän lantio!! :D sitte päästiin ultraileen ja se lääkäri sanoi melkein heti, ettei täälä mitään jättiläisvauvaa kyllä ole. Ukkelihan siinä sitte saman tein uteli, jotta onko se tyttö vai poika ja se lääkäri kehuu, jotta selkeet häpyhuulet sielä töröttää :D jossain vaiheessa mun meinas tulla taas huono olo ja se lääkäri käski mun kääntyä kyljelle. Se yritti saada vielä 4D- kuvaa vauvan naamasta, mutta neitiläinen oli kuulemma niin istukan takana piilossa, jotta se oli mahotonta. Ehkä häntä ujostutti :) lääkäri sanoi, jotta ei oo mitää syytä miks pitäis harkita leikkausta, koska vauvan painoarvio oli tällä hetkellä 2,7kg. Kuulemma, jos vauva kasvaa noilla käyrillä, niin vaikka menis kaks viikkoo yliaikaseks, se ois siltiki alle 4 kiloa. Mut ainahan noi kuulemma heittää! Pääasia on se, jottei se ollut nyt sitä neljää kiloo :D lopuks se lääkäri viel kysy, et olisko teillä jotain kysyttävää ja ukkelihan sitte reippaana poikana kysy, et "koska se syntyy?" :D se lääkäri nauro ja sano, että siihen se ei aivan osaa vastata! Sitten se toivotti meidän tervetulleeksi synnytteleen, kun aika koittaa :) ja me lähettiin ylionnellisina himaan <3

Blogiäidit ruokkii

Lotte haastoi mut tällaiseen haasteeseen mukaan! Koska mulla ei oikein ole äitibloggaajakavereita (Loten lisäks :)) niin kävin sitten lahjoittamassa pienen summan ja haastan kaikki, jotka mun blogia joskus lukee, lahjoittamaan kanssa :)

Punaisen ristin perinteinen Operaatio Nälkäpäivä järjestetään jälleen 13.-15.9.2012. Nälkäpäivä on SPR:n suurin vuosittainen keräys, jonka avulla kerätään varoja Punaisen ristin katastrofirahastoon. Varoilla autetaan sekä Suomessa että ulkomailla niitä, joilla on suurin hätä. Varoista vähintään 85 % käytetään suoraan avustuskohteen hyväksi. Lisää voit lukea Nälkäpäivän verkkosivuilta.

Sinut on haastettu mukaan kantamaan kortesi kekoon! Auttaminen on mahdollista ilman, että sinun tarvitsee edes nostaa takapuoltasi tietokonetuolilta.

Voit osallistua Blogiäidit ruokkii -haasteeseen sinulle sopivalla tavalla. Osallistuminen on luonnollisesti täysin vapaaehtoista.

1. Lahjoita
Tee omavalintainen lahjoituksesi Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen tästä linkistä: http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/blogiaiditruokkii/lahjoita/.Virtuaalinen keräyslipas on SPR:n palvelu, jonka kautta lahjoitukset menevät turvallisesti suoraan SPR:n tilille. Tavoitteenamme on kerätä yhteensä 500€ lahjoitus Nälkäpäiväkeräykseen.

2. Haasta
Kerro Blogiäidit ruokkii -haasteesta blogissasi ja haasta mukaan 3-5 äitibloggaajaa. Linkitä haasteeseen nämä ohjeet ja www-osoite virtuaalisen keräyslippaan sivuille. Jos blogillasi on Facebook-sivut, voit kertoa haasteesta myös siellä.

Blogiäidit ruokkii -keräyksen takaa löytyy kaksi äitibloggaria, Kepulaisen äiti Äidinmaitoa -blogista ja Suski  Piiri pieni pyörii-blogista. Heiltä saat tarvittaessa lisätietoa keräyksestä. Blogeissa raportoidaan myös keräyksen etenemisestä. 

Pikamuokkaus

Muutin nopsaan vähä blogin ulkonäköö ja ton nimen, koska se syyskuu siinä häiritsi mua niin etten pystyny kirjotteleen koko viikkoon :D oon vetäny mielettömät karkkisipsiöverit ja tuntuu, jotta kohta saan olla pää pöntös ellen korjaa itteeni tästä koneelta makkariin nukkuun. Yök! Joten lisenpää vauvaihkutusta luvassa piakkoin :)

....... pakko ehkä sen verran tähän jo kirjottaa, jotta ultrakäynti tänään oli maailman paras kokemus <3 ihana hoitaja, ihana lääkäri ja IHANIA UUTISIA! Meidän vauva on aivan normaalikokoinen ja alakautta synnytettävää mallia :) ja lisäksi lääkäri paljasti jotain muutakin, joka on ehkä havaittavissa blogin uudesta värimaailmasta :P

Nyt nukkuun (yrjöön ...) ..... :)