Vauvan raskaustesti

Päätin jo ku alotin blogin pitämisen, jotta teen tän Vauva -lehden raskaustestin, sitte kun viikkoja alkaa kerääntyyn. Nyt siis rv 37+6!


Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.
Jep. Oon ekaa kertaa kymmeneen vuoteen syöny kaikkee mitä tekee mieli. Raskauden aikana on tullu maisteltua kaikkea uutta ja erilaistakin. Ja sitte karkkia överisti :) miinus tietty se alkuraskaus, kun oli niin hillitön pahoinvointi, jotta välillä alas ei menny kun sellaset suolatikut!

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.
En oo koskaan juonu kahvia, joten kahvi on ollu mulle neutraali asia koko raskauden.

Voisin nukkua aamusta iltaan.
Muistan, jotta jossain raskauden vaiheessa oisin voinu vaan nukkua. Ehkä keskivaiheilla, kun olin viä töissä. Nykyään oon aika energinen, mutta kesken päivän saattaa iskeä hirvittävä päiväunitarve. Nukun aika lailla joka yö 8 tuntia ja joskus tunnin päikkärit päälle.

Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta. Kaikkea on ollut.
Oon säästynyt turvotukselta kokonaan. Närästystäkin on ollu tosi vähän. Suonenveto meinaa vaivata välillä öisin, mutta oon oppinu heräämään ennemmin ja laitan nilkan niin koukkuun, ku ikinä saan, niin se menee ohi :D

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En oo varsinaisesti seksipommiksi itteeni tuntenu, mutta alku- ja keskiraskaudessa mun itsetunto jotenki kohos kauheesti. Nykyään tunnen itteni niin norsuksi tän jättimahan kans eikä tilannetta paranna se, jotta mun nähdessään jengin silmät valahtaa lautasen kokosiksi ja ne jaksaa ihmetellä, miten voin olla näin iso.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
Jep. Painoa oli ennen raskautta kertynyt vähän liikaa (68kg, mulle normaalipaino on semmonen vähä alle 65kg) johtuen elämäntyylistä, jota olin ylläpitäny melko pitkään. Siideriä, huonoa ruokailua ja vähän liikuntaa. Nyt painoa on tullut kymmenen kiloa ja jos oikein tsemppaan niin ehkä en päädy kasilla alkavaan loppulukemaan :)

Tunteet ovat olleet pinnassa.
KYLLÄ! Mä oon välillä vaan sanonu ukkelille, jotta nyt pitää vähä rääkyä ja itkeny hulluna iha vaa siks, että on tullu yhtäkkiä hirveen surullinen olo. Joskus joutuu ihmisten ilmoilla pidättelemään itkua, kun tulee jostain yhtäkkiä paha mieli. Vauvan takia oon itkeny myös sata kertaa. Joko ilosta, kun oon aatellu miten ihanaa on viimein ja vihdoin nähdä se. Taikka sitte surusta, kun oon aatellu etten selviä. Näitä itkuhetkiä lukuunottamatta oonki sit leijunu jossain pilvissä melkein koko raskauden!

Hyvä äiti imettää pitkään.
Mulla ei oo imetykseen mielipiteitä. Terkkaritäti sano mulle viime käynnillä, jotta täytyyhän sulla olla, kun kerroin sille samaa hänen udeltuaan, miten oon aatellu imettää. Mun mielestä jokanen tekee niinku tahtoo. Jos tulee maitoo, niin miks mä en imettäis. Jos ei tuu, niin eihän se musta tee huonoa mutsia. Sit multa ei vaan tuu maitoo. Jos tulee maitoo, mutta koen helpommaksi hoitaa imetyksen pullolla, niin emmä sillonkaa vielä oo paska!

Olen suunnitellut synnytykseni.
Mun suunnitelma on ollu oikestaan olla ajattelematta asiaa :D ärsyttää ihmiset, jotka jatkuvasti kyselee, jotta jännittääkö, pelottaako, hirvittääkö. Kyllä, kyllä ja kyllä. Mutta emmä aio itteeni stressauttaa turhaa miettimällä päivät pitkät miten se sattuu ja mikä kaikki voi mennä pieleen. Mun suunnitelma on olla kotona niin kauan, kun pystyn ja sit meen sairaalaan ja teen niinku ne käskee :) tietty haluaisin saada jonkinlaisen puudutuksen, koska eniten mua pelottaa se "repeilyvaihe" :D pelkään että se sattuu niin paljon, jotten uskalla enää ikinä miettiäkkää synnyttämistä ja joudun oleen loppuelämäni selibaatis, etten tuu raskaaks :D mut yhteenvetona; en oo suunnitellu erityisesti jo senki takia, jotta ne suunnitelmat voi mennä ihan mönkään, kun synnytykses voi tapahtua mitä vaan. Mutta ajattelin ottaa niin rauhallisesti, kun pystyn, hengittää, yrittää rentoutua ja kestää kipua pahemmin ulisematta.

PS.
Vannoin, etten viikkoja ennen laskettua ala hosua, jotta koska mä pääsen synnyttämään, mutta nyt mun on pakko myöntää, jotta voisin mä kohta jo haluta punnertamaan :P en siks, jotta vihaisin raskaana olemista niin paljon tai että mulla ois niin hirveet vaivat, jotten enää jaksais. Vaan siks, että haluaisin jo nähä sen vauvalaisen! Ja haluisin pukee sille kaikkia vaatteita :D tuntuis mukavalta pukee itellensäkki välillä jotain muuta, ku pieruverkkarit. Jee, en oon materialisti! :)