Surullisen onnellinen työpaikanvaihtaja

Tähän hiljaiseloon on maailman paras syy; meikämutsi on vaihtanu työmaata! Hommaa on painettu otta (ja perse) hiessä, mutta mä niin TYKKÄÄN! <3

Oon ollut pitkän aikaa tosi turhautunut entiseen työhön, koska kaikki on ollut niin kauan jo tuttua ja nyt oon saanut kaipaamaani haastetta. Aivot on ihan jumissa jokaisen työpäivän jälkeen, koska opeteltavaa on niin paljon! Kuukauden verran oon nyt opiskellut tota uutta hommaa ja vieläkin joka päivä tulee jotain uutta vastaan. Rakastan sitä onnistumisen tunnetta, kun viimein teletappiaivosoluillani tajuan jonkun asian ja osaan tehdä sen itsenäisesti!

Lisäksi yks juttu, joka sopii mulle on kiire ja sitä tarjoillaan uudella työmaalla sopivissa mittasuhteissa. Mä vaan toimin pienessä kiireessä parhaiten! Upeinta on se, että työpäivät menee niin nopsaa, ettei ajankulua edes huomaa. Eikä kertaakaa oo vielä tihkassu lähteä töihin, vaikka välillä herätyskellossa on ollut lukema 6:30 :)

Toinen puoli tässä on se hiukan surullisempi; rakastin mun edellistä työpaikkaakin. Aluksi kaikki oli sielä uutta ja jännää. Sopeuduin baarielämään hyvin ja musta oli mahtavaa olla osa sitä yhteisöä. Mutta Ellen syntymän jälkeen homma ei enää toiminut entiseen malliin. Lapsi muuttaa vuorokausirytmejä niin, että on tosi vaikeeta jaksaa valvoa yötolkulla ja kantaa jengille kaljaa.

 Lisäksi haasteiden puuttuminen aiheutti mulle puutumisen. En enää jaksanut innostua entiseen malliin ja työpäivät tuntui pitkiltä kuin Sotsin olympialaiset. Onneks mulle jäi hyvät muistot jäljelle! 

Uuden työn takia, mulla on jatkuva Elle ikävä, ehditään nähdä paljon vähemmän mitä ennen. Mutta toisaalta sen ansiosta oon nyt huomannu arvostavani enemmän sitä aikaa mitä ehdin Ellen kanssa viettää. Ellestä on muutenkin tullut entistä ihanampi viime aikoina. Enää ei aamuisin tartte herätä Ellen itkuun vaan nykyään Elle lauleskelee ja höpöttelee sängyssään, kunnes herätään ja tullaan hänet noutamaan.

Sanavarasto on laajentunut hurjasti ja nykyään Elle osaa kertoa harmitukselleen syyn. Yhtenä iltana nostin lattialta ylös palapelin, jota Elle olis vissiin halunnut vielä koota, koska neiti purskahti itkuun ja huudahti "palapee", se oli jotenki niin hellyyttävän surkeaa, jotta iteltäki tuli itku :') 

Viime sunnuntaina Elle ja Makke tuli mun työpaikalle aamupäiväksi keilaamaan. Sunnuntaisin on koko päivä hohtokeilausta ja siksi noi kuvat on noin loistavia, hehehe! Elle jaksoi "heittää" kahdesti ja sitten kyllästyi. Onneksi tarjolla oli niin paljon viihdykkeitä, että Elle viihtyi vuoron loppuun saakka. Ellen kokoiselle ei oo vielä keilakenkiä tarjolla meidän puljussa, mutta ei tartte paljoa jalka kasvaa, koska pienimmät keilakengät on 23 kokoiset. Ne on niin söpöt!

Muuten ollaan tässä viikon aikana yritetty puuhailla edes jotain töiden ja pakollisten kotihommien lisäksi. Yhtenä päivänä käytiin pitkästä aikaa kirjastossa.  Se on kyllä niin sopiva paikka lapsille, koska sielä on tosi erilainen lasten leikkinurkka. Se on muutenkin tehty tosi hienoksi ja viihtyisäksi. Oikein harmittaa, että tulee niin vähän käytyä! 

 

Elle on ollut mun mukana myös harkoissa. Hallissa on edelleen niin kylmä, jotta Elle hengailee villapaita päällä ja lapaset käsissä. Ollaan käyty myös kotiäitijumpassa, siitä on tullut taas meidän yhteinen juttu! Elle jaksaa sielä nyt hyvin, koska on ystävystynyt saman ikäisen pojan kanssa ja kaverit leikkii sielä innoissaan toisten leluilla. 

 

Nyt mä oon menossa pian illaksi töihin ja Makke tulossa töistä. Läpsystä vaihtomeiningillä mennään toistaikseksi, mutta Ellen päivähoitojärjestelyt on hyvällä mallilla ja niistä lisää sitten kun asiat varmistuu. Toivottavasti ei tuu yhtä pitkää taukoa postauksissa, koska tähän haluaisin oikeesti panostaa! Mutta aika ei vaan millään riitä kaikkeen, joten en lupaile jatkosta mitään :)

Rättiväsyny jumppaaja

Käytiin aamulla Ladyllä kotiäitijumpas Ellen kans ja Elle oli sielä niin hienosti, että mä sain keskittyä vaan jumppaamiseen. Paitsi silloin mun jumppaaminen häiriinty, kun Elle kiipes ohjaajan korokkeelle ja pani sinne maata. Nauratti niin, ettei tullu vatsalihasten tekemisestä mitään!
Tänään on ollu jotenki aikaa enemmän Ellelle ja leikittiin yhdes melkein tunti. Mulla on oikeesti tosi harvoin aikaa keskittyä pelkästään Ellen kans olemiseen ja poden siitä jatkuvasti huonoa omaatuntoa.

Meidän leikit ja pakko oli ottaa kaverikuvaa, mut Elleä ei kiinnosta :D

Illalla menin vielä vetään cheerlikoille harkat ja mä vaan niin nautin! Harkkojen ja etenkin jumpan vetäminen on niin mun juttu. Täytyy joskus varmaan oikein harkita, jotta saisko tälläänen tavallinen mutsi siittä itelleen ammatin. Tehtiin harkkojen loppuun kestävyysharjotteita ja lihaskuntoa. Olin suunnitellu niin rankan setin, jotta tuskin itekkää jaksoin tsempata loppuun. Onneksi likat veti hienosti, vaikka meikämutsilla meinas kunto loppua! Ryhmän voimaa ei voi voittaa mikään. Mä oon vimpan päälle joukkueurheilija!

Kuva ennen jumppaa, after kuvaa ei pysty julkasta :D

Huomenna alkais mun työviikko ja tiedossa on hulluja työpäiviä, jotka pitäis jotenki yhdistää koti- ja jumppahommiin. Mun viikon kohokohta tulee olemaan lauantaiaamun puolisocombat, joka järjestetään Ladyllä ja Makke lupas tulla mun kans! Nauran jo valmiiksi sitä näkyä, kun Makke (notkeena kuin norsu) tekee potkuja, haha!

Mummi hoitaa!

Elle on ollu viikonlopun mun mutsilla hoidossa ja mä oon ollu töissä. Mutsi lähettelee mulle aina kuvaviestejä, kun Elle on hoidossa. Niiden julkasukelpoisuus on 30 prosenttinen, koska äiteellä on museokännykkä. Tällä kertaa puhuttiin Ellen kans puhelimessakin. Elle sano puhelun aikana pari kertaa äitti ja näytti kuulemma koko ajan odottavan, jotta tulisin sieltä puhelimesta pihalle!

Mummi kuvaa.com!

Perjantaina lähettii mutsimummilasta kasin aikaan ehtoolla ja Makke vei mut Mäkkäriin syömään. Huippuromanttista, haha!
Lauantaina heräsin yövuoron jälkeiseen krapulaiseen oloon, perus. Nykyään yövuoron jälkeen on aina aamulla pää kipee. Aamukoomailujen jälkeen kävin salilla juoksemas matolla 45 minsaa. Mulla oli ekaa kertaa Ladyllä suihkukamat mukana, mutta mä en osannu käyttää sielä suihkua !! Voi luoja, kuinka mua hävetti. Roiskuttelin sitte hanasta vähä vettä päälleni ja toivoin, ettei kukaa huomais mun noloiluani. Voiko tällästä törppöä oikeesti olla olemas?! Urheilun jälkeen on parasta mennä äkkiä mättään hirvee satsi ruokaa ja niin me tehtiinki parin kaverin kans. Sitten mun oliki aika taas suunnata töihin. Kummasti saa kyllä lisävirtaa ihan pienistäkin treffeistä kamujen kanssa!

Tänään nukuttiin superpitkään ja lähettii Subwayn kautta ajeleen mutsimummilaan. Elle oli ikkunassa kattomassa, kun kurvattiin pihaan ja heilutteli innoissaan. Ihana! Sisällä Elle huikki ilosena "äitti!" ja "iti!". En oo tiennykkää, että se osaa puhutella meitä noilla nimityksillä. Mutsi oli tehny hullun hyvää sapuskaa ja sen päälle käytiin pienellä sauvakävely/vaunulenkillä. Kohta meen Ellen kans saunaan ja sitte on taas tääkin viikko taputeltu. Kivan nopeesti aika menee, mut en jaksa enää hämmästellä asiaa!

Landella

Tultiin eileen mutsimummilaan! Ollaan oltu täälä viimeks yli kuukausi sitten ja se on varmaan pisin aika mitä oon ollu "pois kotoa". Onkohan se ihan normaalia, että tää paikka tuntuu vieläkin eniten kodilta, vaikka oon muuttanu pois vuonna 2008 ... Ehkä kaikille lapsuudenkoti on se tärkein paikka maailmassa. Toivon, että tästä tulee Ellenkin lempipaikka! Nyt ainakin Elle tykkää olla täälä, koska mummilla on ison talon lisäks iso piha. Vähän toisenlaiset puitteet, kun meidän kerrostalokolmiossa!

Kun tullaan mutsimummilaan, niin me aina vaan röhnötetään ja nautitaan täyshuollosta! Eilen Elle teki mummin kanssa lättyjä, joita syötiin ja sitten saunottiin ja nukuttiin hyvin (ja pitkään, koska äitee heräs aamulla Ellen kans ja mä sain nukkua <3). Elle sai mummilta ekat omat pikkarit ja ne oli koko eilisillan Ellellä jalassa! Toinen oli vähän intona!

Elle jää tänne viikonlopuksi, koska ollaan töissä yöt ja mä teen lauantaina pitkän päivän. Meidän piti käydä tänään syömässä jossain ennen töitä mut ylläri, kaikki paikat on ihan täynnä. Mietin hetken, että miks mut sit muistin, että on ystävänpäivä. En harrasta!

HopLop

Mulla on ikävä Tampereelle Millan luo ja sinne haikaillessani päätin tehdä tämmösen viime HopLop -reissun muistelupostauksen! Kuvat on otettu mun Lumialla, joten laatu on hiukan kehno (otin vloppuna pari kuvaa Samsungilla, en muista mallia, ja voi pojat miten hyviä kuvia sillä tuli!).

Pallomeri oli Ellen (ja Makken) yks suosikeista! Sielä ei tarvinnu jännätä ja pallot kiinnostaa muutenki Elleä niinku tosielämäski. Elle osaa muuten heittää ja potkasta omaa pientä jalkapalloaan aika hienosti. Siitä tuleeki ehkä futaaja eikä cheerleader!

Elleä kiinnosti kauheesti ne tietokoneet (yllätys, kun kotonaki se räpeltäis meidän koneiden kimpus koko ajan), joilla sai piirrellä ja tehdä tehtäviä. Kiipeilyhommat pisti vähän tärisemään, mutta en ihmettele, koska muakin jännitti sielä yläilmois touhata! Jotenki siinä tulee semmonen ihan snadi pakokauhu, että mitä jos tää romahtaa?! Mutta onneks maan kamaralla oli kaikkea kivaa tekemistä, kuten toi alakuvan keinu. Ja sielä oli myös isoja jumppapalloja, joista tuli mieleen ihan synnytyshommat!

Meidän mutsilla oli tuona päivänä synttärit ja lähetettiin sille onnittelukuva meistä. Ollaan aika tärähtäneitä, kun toi pienin neiti ei meinannut malttaa olla aloillaan ja siinä piti hiukan säätää. Lisäks mä näytän jotenki tosi pihalla olevalta ... miksei vaan voi osata olla kuvissa?

Semmoset HopLop ja Tampere kaipailut täälä vireillä. Seuraavaa reissua saakin odottaa, koska meillä alkaa uudet arkisysteemit ja aika tulee oleen kortilla. Mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt mä lähen pitään hauskaa Minimaniin ja Sittariin kauppareissun merkeis!

Baarimirkku

Seuraavaksi luvassa toinen meikämutsin esittelypostaus, jossa kerron hieman mun ammatista. Mähän oon koulutukseltani tarjoilija, mutta oon jämähtäny valmistumisen jälkeen yhteen ja samaan baariin töihin, joten enemmän tunnen itteni baarimikoksi. Aloitin hommat tällä alalla vuonna 2010 ja sitä ennen olin ollut nuoriso-ohjaajana eli aikamoinen alan vaihto!

Valmistujaisista!

Saan siis elantoni myymällä ihmisille viinaa, ei kovinkaan kunniallinen ammatti. Ellen syntymän jälkeen oon monesti paininu sen ajatuksen kanssa, jotta tässä ammatissa en varsinaisesti auta ketään ja tulevaisuudessa haluaisinki tehdä jotain vähän "tärkeämpää". Siihen asti lohduttaudun ajatuksella, että teen työssäni muutakin kuin juotan ihmisiä känniin; kuuntelen ja rupattelen. Sellainen hengailukaveri voi olla jollekkin ihmiselle tärkeä juttu.

Mun erikoisalaani ei suinkaan ole mitä erilaisemmat drinkit enkä oo baarin paras viskitietäjä (kaukana siitä, asiakkaalla on usein parempi tietämys kuin mulla), mutta mä oon parhaimmillani erittäin iloinen asiakaspalvelija. Tykkään, jos saan aikaan hyvän fiiliksen myyntitilanteessa! Ja siihen pyrin. Toki mullakin on huonoja päiviä eikä vanhat vitsit ("otakko kuitin?" "Mulla on sähkötakka" hekoheko) ei enää naurata.

Baarityössä voi myös toteuttaa vähän itseään ja olla luova. Erilaisia drinkkejä on kiva suunnitella ja meidän baarissa oon tälläsenä tavallisena rivityöntekijänä saanu tehdä erilaisia mainoksiakin. Viimesimpänä tein ystävänpäiväksi vaahtokarkkikaakaosta tommosen mainoskuvan!

Parasta mun ammatissani on se, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Oon saanut hirveesti kavereita ja tuttavia työni kautta. Tykkään myös olla sielä missä tapahtuu ja baarilla usein tapahtuu. Kuulen myös uusimmat juorut, kuka voi väittää ettei juoruilu muka kiinnosta?!

Kaikissa ammateissa on varmasti varjopuolensa ja niin on myös tässä. Työajat ei varsinaisesti oo mitenkään upeet, ei ainakaa perheelliselle. On mahtavaa tulla neljän jälkeen aamuyöllä töistä kotiin, pyöriä sängyssä tunnin tai pari ja herätä kaheksalta Ellen aamumetelöintiin. Olo on krapulainen eikä siihen tarvittu yhtään alkoholijuomaa. Myös asiakkaat saattaa silloin tällöin olla hieman raskaita. Parhaita on sellaset laitapuolen kulkijat, jotka eksyy kapakkaan sisään, mutta niille ei todellakaan voi myydä mitään. Asia ei aina ole yhtä selvä asiakkaalle ja joskus saa "vääntää kättä" useemman tovin ennen kuin kaiffari ymmärtää poistua paikalta. Oon myös saanut kuulla erilaisia "kohteliaisuuksia" huikeen määrän, mieleenpainuvimpina mainittakoon "oot lihonnu!", "tussus haisee tänne asti" (oi kyllä :D), "oot sellanen iso pissis" ja sillon kun olin raskaana enkä mahtunu mihinkään housuihin, niin joku (ääliö) ryhty mulle kertomaan, että on törkeetä olla töissä ns. jumppahousuissa.

Ainut kuva mis oon töis :D

Hups, tosta negatiivisesta kappaleesta tuli paljo pidempi, kun positiivisesta! Mutta baarityö on oikeesti antanu mulle niin paljon eväitä elämään  etten todellakaan olis yhtään tällänen ilman näitä tiskin takana vietettyjä vuosia. Välillä baarissa työskennellessä ei ees tunnu siltä, että on töissä!

Viikonloppu

Miten taas voi olla maanantai?! Viikot vaan vilisee silmis ja kohta on taas kesä, joulu jne. Jos aika menee koko ajan näin nopsaa niin kohtahan Elleki menee kouluun ja mäki huomaan varmaan pian olevani eläkkeellä, apua!

Viikonloppu oli kiva! Perjantai meni töiden parissa, mutta lauantaina mulla oli monenlaista kivaa tiedos. Päivä starttas parin tunnin jalka- ja kasvohoitosessiolla, pitkästä aikaa! Sieltä suunnattiin kaverien kanssa syömään ja Elle tuli messiin. Mentiin Daddy's Dineriin, mut ehkä ens kerralla täytyy valita joku muu paikka, kun Elle on mukana. Sielä ei ihan kauheesti ollut valinnanvaraa lastenlistalla ja ne neljä annosta, mitkä listalta löyty oli kaikki ranskikset&joku lisuke tyyppisiä. Mutta lastenannos tarjoiltiin tollasesta kivasta autosta, aika huikee idis! Mun annos oli melko perus, juustohamppariateria, mut tykkäsin. Väkeä oli törkeesti ja ruokaa sai odottaa 45 minsaa, mut lasten leikkinurkassa aika kului rattoisasti ... ainaki yhdellä meistä! 

Ehtoolla mentiin likkojen kans vähä kyliksille. Tarkotus oli tehdä pubikierros, mutta jämähdettiin yhteen paikkaan ja vasta tunti ennen valomerkkia vaihdettiin kapakkaa. Meinasin kovasti lauleskella karaokee, mut meinaamisen asteelle jäi. Vaikkei menty yökerhoon, niin onnistuin silti olemaan vasta puoli viis kotona. Kyllä meikämutsi vaan on niin väsähtäny viihteellä kävijä, jotta pitää vissiin jättää se homma nuoremmille ja innokkaimille!

Sunday, bloody sunday. Ei ollu taaskaa oikeen päivä mun makuun. Koko sunnuntain ainut hyvä jutska oli reenit, joita Elle kylläkin sabotoi parhaansa mukaan! Likat teki airtrackillä akroa ja mä vaan lähinnä kuvailin ja söin Ellen rusinat. Odotan isosti kevättä, koska silloin toi meidän halliki ois lämpimämpi. Se on vaan niin mahtava paikka, kun meillä on sielä kunnon välineet! Myös Elle viihtyy sielä superhyvin, koska on lääniä kirmata. Ja torstaisin sählynpelaajapojat, joille Elle "flirttailee"!

 

Semmosta tällä erää. Tällä viikolla luvassa ei oo mitää ihmeellistä, joten luultavasti tuun lätiseen jotain diipadaapaa jossain välissä. Nyt on ehdottomasti parempi lopettaa, koska tää kirjottaminen on takunnut jo tovin. Ehkä musta on tullu vähä liian kriittinen omaa kirjotusta kohtaan? Luen niin paljon hyviä blogeja ja siks tää oma ulosanti tuntuu niin nololta. 

Alkuviikko

Tän viikon alotus on ollu melkoisen rankka. Oon ollu koko viikon töissä niinkun normaalit ihmiset kai tapaa olla.  On ollu iltavuorosta vaihtoa aamuvuksaan, huonosti nukuttuja öitä ja sitä rataa.

Hissin oviki aukes mutta me vaan poseerattiin :D  

Onneks mutsi oli meillä tiistaiaamuun asti ja saatiin järkättyä vähä yhteistäki aikaa Makken kans. Lisäks äitee oli ihan korvaamaton apu Ellen yösähläilyis! Ilman äitiä Elle nukkuis taas yönsä meidän välissä. Nyt ollaan pysytty kaikki omis pedeissä, vaikkei yöt ihan mutkattomasti ookkaa sujunu.

Ellen kokoinen lumiukko :)

Vielä maanantaina oli tosi paljo lunta ja kylmä, mutta nyt on kivasti lämmenny ilma. Mun on paljo helpompi lähteä töihinki, kun ei oo kamalaa pakkasta. En oo päässy aivan samalle aaltopituudelle meidän lämmitystolpan ajastimen kanssa. Aamuherätykset klo 6:30 ei oo mitää mun lemppareita, mut kai niihin tottuu. Oudointa on se, että aamuvuoropäivinä nään Elleä vasta iltapäivällä!

  

Ellen väsyny aamutunnelma :D

Mun töiden takia ei olla tällä viikolla tehty oikein mitää kimpas, mutta Elle ja Makke kävi tiistaina Touhutalossa leikkimässä. Ja me oltiin Ellen kanssa keskiviikko aamuna kotiäiti jumpassa pitkästä aikaa. Seuraava kerta onki taas sitte heti muutaman kuukauden päässä, koska suoraan sanottuna Ellen kanssa on kohtuu rasittava olla sielä. Tyyppi yrittää koko ajan sabotoida muita jumppaajia ja kiipee ohjaajankorokkeelle esiintymään.

Salil eka, salil vika :D

Elle on tällä viikolla tullu pari kertaa "pyytämään pissalle" ja pottaan ollaan muutamat lirautukset saatukin onnistumaan. Toki välillä ehtii lirahtaa ennen potalle pääsyä. Eileen Elle otti pyykkikorista housut ja puki ne itte päällensä!! Väärin päin tosin, mutta silti hieno suoritus ainaki meikämutsin mielestä.

Minä itte puin! :)

Luojan kiitos, huomenna alkaa viikonloppu! Mulla on vielä huomenna kevyt 15 tunnin työpäivä tiedos, mutta sitte oon järkänny itelleni weekendin vapaaksi. Cool!

Menneiden muistelua; imetyksen lopetus

Viimeks kun muistelin tänne Ellen puheen kehitystä, niin mainitsin jo aiheen imetyksen lopettaminen ja nyt päätin kirjottaa siitä, ettei tarina aivan unohdu.

Vaikka Ellen kanssa imetys ei aina oo ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja sateenkaaren paskomista, niin aika kultaa muistot ja vaikea oli ajatella imetyshetkistä luopumista. Imetys väheni luonnollisesti silloin, kun menin töihin, mutta se jatkui vielä suuressa roolissa meidän ilta- ja aamukuvioissa. Elle rauhoittui rinnalle ennen nukkumaan menoa ja aamuisin sai virtaa uuteen päivään mammanmaitohuikasta. Mulla ei ollut mitään suunnitelmaa imetyksen lopettamiselle, vaikka ajatus isosta tytöstä rinnalla on mulle jotenkin vieras. Ajattelin, että jossain vaiheessa se jää pois ja jos ei jää niin imetän sitten kotona pimeessä salaa vaikka eskariin asti!

Tää kuva on otettu sinä päivänä, kun imetin viimeisen kerran :')

Yhtenä elokuisena aamupäivänä lähdin innoissani jatkamaan mun keskeneräistä tatuointia. Olin oottanu tätä pitkään, koska edellinen aika piti jättää käyttämättä, koska aloin oottaa Elleä. Visio tatuoinnin jatkosta oli ollut olemassa jo kaksi vuotta ja tyytyväisenä tulin kotiin hieno kuva olkapäässä. Hyvää fiilistä kesti hetken, mutta sitten mieleen hiipi ajatus; onkohan imetys turvallista? Paniikissa menin googlettamaan ja osuin tietysti jollekkin keskustelupalstalle, jossa tuomittiin kaikki imettävät äidit, jotka itsekkäästi menee ottamaan tatuoinnin. Olis pitäny pystyä odottamaan, kirjoitti joku tietäväinen.

Mä tein päätöksen, lopetan imetyksen kunnes kuva on parantunut. En kestäny ajatusta, että Ellelle kävis jotain mun tatuoinnin takia. Illalla otin Ellen syliin, mutta tissin sijasta annoin lämmitettyä maitoa nokkamukista. Elle katto mua silmiin, hörppäs maitoa, kuiskas "äitiii" ja hymyili. Meinasin tukehtua itkuuni, ihan kun Elle ois halunnu vakuuttaa mulle, että kyllä me tää kestetään! Nukkumaan meno sujui siis hyvin. Aamulla oli takkuisempaa. Elleä kiukutti, kun aamutissiä ei tarjoiltu. Pienellä johdattelulla leikkien pariin ja harmi unohtui. Tämän jälkeen Elle ei enää kertaakaa osoittanut mieltään tai ilmaissut haluavansa imetystä. Me taidettiin tässä asiassa päästä aika helpolla!

Tammikuun julkaisemattomat

Oon nähnyt monessa lukemassani blogissa tälläsen kuukauden julkasemattomat kuvat -postauksen ja innostuin itekki. Tohon uuteen älykkääseen puhelimeen kerääntyy ihan hitokseen kuvia ja kaikkia ei tosiaankaan tuu julkastua eikä ees lähetettyä kellekkää (usein lähettelen mutsille Elle kuvia). Tää oli kiva tapa saada esiin tämmösiä unohtuneita otoksia!

1. Elle mummilassa päikkäreillä vinksinvonksin! 2. Lättykestit 3. Elle löysi lattialta käärepaperillisen konvehdin ja imi jostain pienestä reiästä suklaat suuhunsa :D 4. Meikämutsin pyykkiapulainen

1. Ruokailua 2. Kuivaharjoteltiin pulkkailua sisätilois, koska ulkona oli niin kauheen kylmä! 3. Runebergin torttu <3 4. Yritettiin systerin kans ottaa musta kuvaa :D

1. Millan tekemät baariin lähtö -shotit 2. Millan&mun  hyvin onnistunu kaverikuva 3. Pikku kiipeilijä <3 4. Suihkun raikkaana

Sunnuntaifiilis

Sunnuntaisin voi olla tasan kaks eri fiilistä, joko lepponen hengailu -olo tai sitte ahdistunu kohta alkaa uus viikko -olo.  Mulla kallistu tänää jälkimmäisen puolelle. Milla piti hyvästellä heti aamutuimaan ja töitäki piti käydä vähä tekemäs. Jokseenki turha sunnuntai, joka kuitenki loppua kohde muuttu tylsästä kivaksi ku käytii Makken kans kylillä istuskelemas. Tän teki mahdolliseksi se, että mutsi jäi vielä meille. Onneks! Jospa huomenna ei ois maanantaifiilistä. Se fiilis ei varmaan esittelyjä kaipaa.

Elle on ollu sunnuntaista huolimatta mahtavalla tuulella upeasti nukutun yön jälkeen. Neiti veteli koko yön omassa sängyssä ilman mitään hämminkiä! Mummin ostama Muumi -kahvikalusto oli tän päivän ykkösjuttu. Mulla on tosta sessiosta jokunen kuva, joten kikkailin kollaasin. Tää mun jutustelu lagaa melko pahasti, joten ehkä ois parempi lopettaa ja torkahtaa.

Weekend

Viikonloppu alkoi väsyneellä perjantai aamulla. Elle herätti juhlallisilta neljän tunnin yöunilta hakkaamalla mua päähän ja hokemalla "pää, pää, pää"... ihan niin kauan että heräsin. Mie romahan! oli eka fiilis. Toka fiilis oli, että v***n yövuorot. Tälläsinä aamuina ei auta kuin toimia, koska sohvan nurkassa löhöily vaan maksimoi väsymystilan. Niinpä me tehtiin Ellen kans porkkanamuffinsseja meidän viikonlopun vieraita varten!

Lähettii Ellen mumman kanssa Toimarille syömään. Liha oli kuivaa. Mäki taisin olla aika kuivaa seuraa. Ellen vaippa ei ollu kuiva ja ekaa kertaa pitkiin aikoihin "jouduin" vaihtaan vaipan reissun päällä. Paita sai melkein uuden ruskean sävyn ja sotkettiin lavuaari, mun silmäpussit roikku navas, päätä särki ja pitkät kalsarit farkkujen alla ahisti. Oli selkeesti mun aamu, joten hipsittiin kotiin päikkäreille. 

Onneks ehtoolla paikalle saapui vihreällä pendolino ratsullaan Milla! Pelasti kyllä ylivoimasesti koko päivän. Elleki oli onnessaan. Se ilme, kun Elle näki Millan tulevan ovesta sisään <3 isseeki piipahti vierailulla! Päätettiin Millan kans ehtoolla, jotta ei oteta Elleä yöllä meidän väliin nukkumaan ja niinpä me vuorotellen ravattiin Ellen sängyn vieressä laulamassa tuutulauluja. Oli hyvä päätös, koska suht pienellä vaivalla saatiin Elle nukkumaan omassa sängyssä puoli yheksään saakka. Jipii, ehkä meidän yöunilla on vielä toivoa!

Kaverit oven raos kurkkimassa, koska mummi tulee :)

Tänään ollaan pulkkailtu, käyty kattoos Makken peliä, syöty (ihan överit), tuunattu meidän kämppää, kakkukahviteltu Millan&mutsin synttäreitä, saunottu ja syöty vähä viä lisää. Oon superylpee musta ja Millasta, koska koottiin Ellen huoneeseen Ikea lipasto ihan omin pienin blondiaivoin ja kätösin. Ihan kreisi sisustamisinto iski! Pakko päästä uudestaa Ikeaan.

Ens yönä Ellen omassa sängyssä nukkumista tukee mutsi, joten mä saan pitkästä aikaa tirsata rauhassa. Luojalle kiitos avuliaista mutsimummeista!

Miksi käyttää lautasta, kun voi syödä koko kakun?! :D