Surullisen onnellinen työpaikanvaihtaja

Tähän hiljaiseloon on maailman paras syy; meikämutsi on vaihtanu työmaata! Hommaa on painettu otta (ja perse) hiessä, mutta mä niin TYKKÄÄN! <3

Oon ollut pitkän aikaa tosi turhautunut entiseen työhön, koska kaikki on ollut niin kauan jo tuttua ja nyt oon saanut kaipaamaani haastetta. Aivot on ihan jumissa jokaisen työpäivän jälkeen, koska opeteltavaa on niin paljon! Kuukauden verran oon nyt opiskellut tota uutta hommaa ja vieläkin joka päivä tulee jotain uutta vastaan. Rakastan sitä onnistumisen tunnetta, kun viimein teletappiaivosoluillani tajuan jonkun asian ja osaan tehdä sen itsenäisesti!

Lisäksi yks juttu, joka sopii mulle on kiire ja sitä tarjoillaan uudella työmaalla sopivissa mittasuhteissa. Mä vaan toimin pienessä kiireessä parhaiten! Upeinta on se, että työpäivät menee niin nopsaa, ettei ajankulua edes huomaa. Eikä kertaakaa oo vielä tihkassu lähteä töihin, vaikka välillä herätyskellossa on ollut lukema 6:30 :)

Toinen puoli tässä on se hiukan surullisempi; rakastin mun edellistä työpaikkaakin. Aluksi kaikki oli sielä uutta ja jännää. Sopeuduin baarielämään hyvin ja musta oli mahtavaa olla osa sitä yhteisöä. Mutta Ellen syntymän jälkeen homma ei enää toiminut entiseen malliin. Lapsi muuttaa vuorokausirytmejä niin, että on tosi vaikeeta jaksaa valvoa yötolkulla ja kantaa jengille kaljaa.

 Lisäksi haasteiden puuttuminen aiheutti mulle puutumisen. En enää jaksanut innostua entiseen malliin ja työpäivät tuntui pitkiltä kuin Sotsin olympialaiset. Onneks mulle jäi hyvät muistot jäljelle! 

Uuden työn takia, mulla on jatkuva Elle ikävä, ehditään nähdä paljon vähemmän mitä ennen. Mutta toisaalta sen ansiosta oon nyt huomannu arvostavani enemmän sitä aikaa mitä ehdin Ellen kanssa viettää. Ellestä on muutenkin tullut entistä ihanampi viime aikoina. Enää ei aamuisin tartte herätä Ellen itkuun vaan nykyään Elle lauleskelee ja höpöttelee sängyssään, kunnes herätään ja tullaan hänet noutamaan.

Sanavarasto on laajentunut hurjasti ja nykyään Elle osaa kertoa harmitukselleen syyn. Yhtenä iltana nostin lattialta ylös palapelin, jota Elle olis vissiin halunnut vielä koota, koska neiti purskahti itkuun ja huudahti "palapee", se oli jotenki niin hellyyttävän surkeaa, jotta iteltäki tuli itku :') 

Viime sunnuntaina Elle ja Makke tuli mun työpaikalle aamupäiväksi keilaamaan. Sunnuntaisin on koko päivä hohtokeilausta ja siksi noi kuvat on noin loistavia, hehehe! Elle jaksoi "heittää" kahdesti ja sitten kyllästyi. Onneksi tarjolla oli niin paljon viihdykkeitä, että Elle viihtyi vuoron loppuun saakka. Ellen kokoiselle ei oo vielä keilakenkiä tarjolla meidän puljussa, mutta ei tartte paljoa jalka kasvaa, koska pienimmät keilakengät on 23 kokoiset. Ne on niin söpöt!

Muuten ollaan tässä viikon aikana yritetty puuhailla edes jotain töiden ja pakollisten kotihommien lisäksi. Yhtenä päivänä käytiin pitkästä aikaa kirjastossa.  Se on kyllä niin sopiva paikka lapsille, koska sielä on tosi erilainen lasten leikkinurkka. Se on muutenkin tehty tosi hienoksi ja viihtyisäksi. Oikein harmittaa, että tulee niin vähän käytyä! 

 

Elle on ollut mun mukana myös harkoissa. Hallissa on edelleen niin kylmä, jotta Elle hengailee villapaita päällä ja lapaset käsissä. Ollaan käyty myös kotiäitijumpassa, siitä on tullut taas meidän yhteinen juttu! Elle jaksaa sielä nyt hyvin, koska on ystävystynyt saman ikäisen pojan kanssa ja kaverit leikkii sielä innoissaan toisten leluilla. 

 

Nyt mä oon menossa pian illaksi töihin ja Makke tulossa töistä. Läpsystä vaihtomeiningillä mennään toistaikseksi, mutta Ellen päivähoitojärjestelyt on hyvällä mallilla ja niistä lisää sitten kun asiat varmistuu. Toivottavasti ei tuu yhtä pitkää taukoa postauksissa, koska tähän haluaisin oikeesti panostaa! Mutta aika ei vaan millään riitä kaikkeen, joten en lupaile jatkosta mitään :)