Menneiden muistelua; imetyksen lopetus

Viimeks kun muistelin tänne Ellen puheen kehitystä, niin mainitsin jo aiheen imetyksen lopettaminen ja nyt päätin kirjottaa siitä, ettei tarina aivan unohdu.

Vaikka Ellen kanssa imetys ei aina oo ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja sateenkaaren paskomista, niin aika kultaa muistot ja vaikea oli ajatella imetyshetkistä luopumista. Imetys väheni luonnollisesti silloin, kun menin töihin, mutta se jatkui vielä suuressa roolissa meidän ilta- ja aamukuvioissa. Elle rauhoittui rinnalle ennen nukkumaan menoa ja aamuisin sai virtaa uuteen päivään mammanmaitohuikasta. Mulla ei ollut mitään suunnitelmaa imetyksen lopettamiselle, vaikka ajatus isosta tytöstä rinnalla on mulle jotenkin vieras. Ajattelin, että jossain vaiheessa se jää pois ja jos ei jää niin imetän sitten kotona pimeessä salaa vaikka eskariin asti!

Tää kuva on otettu sinä päivänä, kun imetin viimeisen kerran :')

Yhtenä elokuisena aamupäivänä lähdin innoissani jatkamaan mun keskeneräistä tatuointia. Olin oottanu tätä pitkään, koska edellinen aika piti jättää käyttämättä, koska aloin oottaa Elleä. Visio tatuoinnin jatkosta oli ollut olemassa jo kaksi vuotta ja tyytyväisenä tulin kotiin hieno kuva olkapäässä. Hyvää fiilistä kesti hetken, mutta sitten mieleen hiipi ajatus; onkohan imetys turvallista? Paniikissa menin googlettamaan ja osuin tietysti jollekkin keskustelupalstalle, jossa tuomittiin kaikki imettävät äidit, jotka itsekkäästi menee ottamaan tatuoinnin. Olis pitäny pystyä odottamaan, kirjoitti joku tietäväinen.

Mä tein päätöksen, lopetan imetyksen kunnes kuva on parantunut. En kestäny ajatusta, että Ellelle kävis jotain mun tatuoinnin takia. Illalla otin Ellen syliin, mutta tissin sijasta annoin lämmitettyä maitoa nokkamukista. Elle katto mua silmiin, hörppäs maitoa, kuiskas "äitiii" ja hymyili. Meinasin tukehtua itkuuni, ihan kun Elle ois halunnu vakuuttaa mulle, että kyllä me tää kestetään! Nukkumaan meno sujui siis hyvin. Aamulla oli takkuisempaa. Elleä kiukutti, kun aamutissiä ei tarjoiltu. Pienellä johdattelulla leikkien pariin ja harmi unohtui. Tämän jälkeen Elle ei enää kertaakaa osoittanut mieltään tai ilmaissut haluavansa imetystä. Me taidettiin tässä asiassa päästä aika helpolla!