Baarimirkku

Seuraavaksi luvassa toinen meikämutsin esittelypostaus, jossa kerron hieman mun ammatista. Mähän oon koulutukseltani tarjoilija, mutta oon jämähtäny valmistumisen jälkeen yhteen ja samaan baariin töihin, joten enemmän tunnen itteni baarimikoksi. Aloitin hommat tällä alalla vuonna 2010 ja sitä ennen olin ollut nuoriso-ohjaajana eli aikamoinen alan vaihto!

Valmistujaisista!

Saan siis elantoni myymällä ihmisille viinaa, ei kovinkaan kunniallinen ammatti. Ellen syntymän jälkeen oon monesti paininu sen ajatuksen kanssa, jotta tässä ammatissa en varsinaisesti auta ketään ja tulevaisuudessa haluaisinki tehdä jotain vähän "tärkeämpää". Siihen asti lohduttaudun ajatuksella, että teen työssäni muutakin kuin juotan ihmisiä känniin; kuuntelen ja rupattelen. Sellainen hengailukaveri voi olla jollekkin ihmiselle tärkeä juttu.

Mun erikoisalaani ei suinkaan ole mitä erilaisemmat drinkit enkä oo baarin paras viskitietäjä (kaukana siitä, asiakkaalla on usein parempi tietämys kuin mulla), mutta mä oon parhaimmillani erittäin iloinen asiakaspalvelija. Tykkään, jos saan aikaan hyvän fiiliksen myyntitilanteessa! Ja siihen pyrin. Toki mullakin on huonoja päiviä eikä vanhat vitsit ("otakko kuitin?" "Mulla on sähkötakka" hekoheko) ei enää naurata.

Baarityössä voi myös toteuttaa vähän itseään ja olla luova. Erilaisia drinkkejä on kiva suunnitella ja meidän baarissa oon tälläsenä tavallisena rivityöntekijänä saanu tehdä erilaisia mainoksiakin. Viimesimpänä tein ystävänpäiväksi vaahtokarkkikaakaosta tommosen mainoskuvan!

Parasta mun ammatissani on se, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Oon saanut hirveesti kavereita ja tuttavia työni kautta. Tykkään myös olla sielä missä tapahtuu ja baarilla usein tapahtuu. Kuulen myös uusimmat juorut, kuka voi väittää ettei juoruilu muka kiinnosta?!

Kaikissa ammateissa on varmasti varjopuolensa ja niin on myös tässä. Työajat ei varsinaisesti oo mitenkään upeet, ei ainakaa perheelliselle. On mahtavaa tulla neljän jälkeen aamuyöllä töistä kotiin, pyöriä sängyssä tunnin tai pari ja herätä kaheksalta Ellen aamumetelöintiin. Olo on krapulainen eikä siihen tarvittu yhtään alkoholijuomaa. Myös asiakkaat saattaa silloin tällöin olla hieman raskaita. Parhaita on sellaset laitapuolen kulkijat, jotka eksyy kapakkaan sisään, mutta niille ei todellakaan voi myydä mitään. Asia ei aina ole yhtä selvä asiakkaalle ja joskus saa "vääntää kättä" useemman tovin ennen kuin kaiffari ymmärtää poistua paikalta. Oon myös saanut kuulla erilaisia "kohteliaisuuksia" huikeen määrän, mieleenpainuvimpina mainittakoon "oot lihonnu!", "tussus haisee tänne asti" (oi kyllä :D), "oot sellanen iso pissis" ja sillon kun olin raskaana enkä mahtunu mihinkään housuihin, niin joku (ääliö) ryhty mulle kertomaan, että on törkeetä olla töissä ns. jumppahousuissa.

Ainut kuva mis oon töis :D

Hups, tosta negatiivisesta kappaleesta tuli paljo pidempi, kun positiivisesta! Mutta baarityö on oikeesti antanu mulle niin paljon eväitä elämään  etten todellakaan olis yhtään tällänen ilman näitä tiskin takana vietettyjä vuosia. Välillä baarissa työskennellessä ei ees tunnu siltä, että on töissä!