Neljäs sporttiviikko

En voi uskoa, että oon jaksanut tehdä näitä jumppa-analyysejä jo kuukauden ja varsinkin, kun näitä ei ees kukaan lue :D 

Näistä on oikeasti mulle hyötyä, koska taas tälläkin viikolla huomaan, etten oo koventanut tahtia yhtään, vaikka koko ajan on ollut tarkoitus. Viime viikon jumppailut näyttää jälleen aikamoiselta fiilisjumppailulta vailla tehoja. 

Maanantain jumpista muistan sen verran, että menin puoliksi väkisin salille. Oli kauhea väsy aamuvuoron jälkeen, mutta päästävä oli. Puolen tunnin LadyStep oli hyvä ja tehokas setti, jonka olisin kylläkin voinut vetää hiukan kovemmin. Puolen tunnin Core perään ja homma oli maanantain osalta siinä.

Tiistaina jälleen vuorossa hikijumpat likoille. Tehtiin kaikki samat biisit kuin viime viikolla ja ilokseni huomasin, etten ollut ihan niin hengästynyt kuin viimeksi! Ehkä lievää kehitystä siis sillä saralla havaittavissa.

Keskiviikkona kävin työkaverin houkuttelemana hänen pitämässä keppijumpassa. Tehtiin aikalailla samoja liikkeitä, kun Ladyn perus RVP -tunnilla, mutta se keppi teki niistä tosi eri tuntuisia. Huomasin, että ihan peruskyykyssäkin syke nousi enemmän sen kepin takia. Tai sitten vedin vaan niin täysiä, koska ne oli oikeasti mimmifutisjoukkueen lihaskuntoreenit, joissa vierailijan ja piti yrittää pysyä futaajien perässä :D 

Torstaina oli huilipäivä ja oikeastaan perjantaikin. Käytiin minipyörälenkillä Ellen ja Makken kanssa, koska oli niin siisti ilma! Pyöräily on kivaa. Mutta mulla tuli pää kipeeksi kypärästä ja myöhemmin selvis syy siihen; olin pitäny sitä kypärää väärin päin :D

Lauantaina lähdin innoissani salille ja siihen se innostus sitten jäikin. Salille päästyäni huomasin, että musavehkeet oli jääny himaan ja siitä se alamäki sitte lähti. Tein keskivartalolle ja jaloille reenin suosikkilaitteilla ja istuin varttin hierontatuolissa. Hyvä mä ......

Mulla on satamiljoonaa juttua kerrottavana, mutten ehdi mitään, koska joka ilta Ellen nukkumaanmenon jälkeen väsään meidän seuran May Madness ilmoittautumista. Keskiviikkona se on valmis ja sitte Karpolla on asiaa :D

Meikämutsi tyttöystävänä

Mulla on ollu tää postaus luonnoksissa jo ties kuinka kauan, mutta julkasu on vaan venyny. Tää on ehkä eka aika henkilökohtainen postaus, minkä kirjotan, joten julkasua on pitänyt pohtia. Ja koska kirjoitus liittyy myös Makkeen, niin silläkin piti ensin tämä hyväksyttää. Tuo Ellen syntymän jälkeinen aika on käsitelty hyvin lyhyesti ja siihen on syy, josta ehkä jonain päivänä vielä kirjoitan. Mutta näillä mennään siihen saakka :)

Oon ollut tyttöystävä elämäni aikana melkein seitsemän vuotta, ensin neljä ja Makken kans kolme! En tiä onko toi luku aika pieni, koska oon kumminkin aika kurppa (parin kuukauden päästä kaksviis, what?!), mutta omasta mielestä se on kuitenkin melkonen saavutus, siltä vastapuolelta lähinnä :D

Teininä en oikeastaan tiennyt halusinko seurustella vai enkö, mutta sitten kun aloin seurustella, niin se tuntui mun jutulta. Eron jälkeen olisin vain äkkiä halunnut taas olla jonkun tyttöystävä! Mutta eihän se maailma niin pyöri, että kaikki vois heti eron jälkeen (ottaa laastarin, kuten eräät, vink vink vaan sielä kuvaruudun toisella puolella hän, joka itsentä tästä tunnistaa :D) tavata jonkun uuden ihmisen ja alkaa seukkaamaan. Minä kuuluin siihen kategoriaan, joka ei vaan tavannut ketään tai jos tapasi, niin vastapelaaja ei ollut suhdetta etsimässä (ainakaan mun kanssa, hehe).

Jossain vaiheessa lakkasin uskomasta parisuhteeseen ja suorastaan pakotin itseni ajattelemaan; mä en tarvi ketään! Kävin töissä, jumpassa, luuhasin kaverien kanssa ja bailasin, bailasin ja bailasin. Mutta sitten eräänä keväisenä päivänä (kun olin ehkä edellisiltana taas hieman bailannut :D) olin lenkillä ja kesken juoksemisen pysähdyin ja tajusin, että oon ihastunut. Se tunne iski kuin hyttynen juhannuksena mökkeilijän ihoon. Mä oon ihastunu, jee! Mä oon ihastunu, apua! Tästä parin viikon päästä alkoi mun ja Makken stoori.

Makken olin tavannut työmaalla eli baarissa (olis pitäny siitä jo tajuta perääntyä, ei vaiskaa :D) joskus syksyllä 2010 ekan kerran ja kiinnittänyt huomiota hänen kenkiin, joista pidin. Tää oli mulle silloin ihan normaalia, kiinnitin ihmisissä ekaksi huomiota kaikkeen epäolennaiseen kengistä ja nenän koosta lähtien. Kun huomasin olevani tähän kengälliseen mieheen ihastunut, tilanne eteni aika nopeasti. Tein (ainakin itelleni) heti selväksi, että haluan olla tyttöystävä enkä mikään sutina!

       

Kevät lenkkeiltiin, bailattiin ja hengattiin yhdessä. Mun mielestä olin aika rento tyttöystävä tuolloin. Halusin itekkin käydä viihteellä rankan työn vastapainoksi. En muista, että oltais riidelty oikeastaan mistään ekan puolen vuoden aikana. Heräsin joka aamu onnen tunteeseen! Olin niin jätti-iloinen, että olin löytänyt Makken. Tai Makke mut :D en tiä oikein miten päin se meni.

Syksyllä muutettiin kimppaan. Makke oli eka ukko, jonka kanssa löin hynttyyt yhteen. Ehkä aikaa kultaa muistot, mutta sanoisin, että meidän yhteiselo alkoi tosi vaivattomasti. Ja kai siinä jotain muutakin tuli harrastettua yhteisasumisen lisäksi, koska tammikuussa 2012 olinkin jo raskaana :D

Raskausaikana meillä oli kivaa. Sekoilin hormoonipäissäni ja itkeskelin vähän väliä, mutta Makke loputtomasti tajus mua. Mä oksentelin ekat kolme kuukautta ja Makke kanto mulle sankoa sängyn viereen ja toi kaupasta suolatikkuja (jotka oli monesti ainoa safka, mitä sain syötyä). Ah, romanttista! Ei kauheesti jaksettu ressailla jälkikasvun tulemista, joten homma pysyi melko rentona ihan loppumetreille saakka.

Ellen syntymän jälkeen kaikki oli outoa, mutta ihanaa. Pieni ihminen muutti meille muuttaen samalla koko elämän. Muistan 4-ever miten rakastuneita oltiin tuolloin ja kaikki oli vaaleenpunasta hattaraa (kunnes alko vatsavaivat ja huuto :D). Tuo ylempi kuva on otettu Ellen ristiäispäivänä ja mun mielestä näytetään tuossa just siltä mitä oltiinkin tuolloin; superonnellisia! 

Perhejuttujen ja normiarjen vastapainona me hoidetaan meidän suhdetta (dokaamalla) käymällä ihmisten ilmoilla. Se saattaa olla meidän ainut yhteinen harrastus tällä hetkellä. Viime kesän-joulun väillä vietiin Elle noin kerran kuussa mun mutsille yökylään, jotta päästiin osallistuun johonkin pippaloihin tai sit vaan saunottiin kotona ja lähettiin sitten kyliksille. Tänä vuonna mua ei oo huvittanut käydä rimpsalla (koska oon niin fitness :D), joten ei olla oikeastaan tehty mitään kaksisteen. Paitsi kaapista ulostulon vuosipäivänä käytiin syömässä. Ja eileen Hesburgerissa, whipii :D

Toi parisuhteen hoitaminen ois se juttu, mihin meidänkin pitäis panostaa varmaan vähän enemmän. Ihailen niitä äiti-isiä, jotka osaa ottaa omaa aikaa ja lähteä viikonloppulomalle ilman tenavaa. Mutta yhtä lailla ihailen niitä ihmisiä, jotka lähtee viikon rantalomalle ja ottaa perheen minin mukaan. Meidän vaakakuppi on kallistunut enemmän hyvän arjen ylläpitämiseen ja siksi meidän kahenkeskinen rentoutumisaika on jäänyt vähemmälle. Ollaan myös molemmat melko kovia urheilemaan ja harkat vie ison osan ajasta. Välillä vedetään läpsystä vaihto- meiningillä harkoista harkkoihin. 

Parisuhde (kirjotin tähän eka parsisuhde :D) muuttuu paljon, kun lapsi tulee taloon. Meidän kohdalla muutos ei tuntunut järisyttävältä, koska ei oltu ehditty olla kauaa yhdessä eikä meillä ollut mitään isoja rutiineja tai vakiintuneita tapoja pariskuntana. Ei tavallaan olla jääty kaipaamaan meidän kahdenkeskistä aikaa, koska kumpikaan meistä ei muista millaista oli ennen Ellen syntymää. Toi ylläoleva kuva tiivistää aika hyvin meidän meiningit; tehdään lähes aina kaikki jutut kolmistaan, meillä on hauskaa, eikä ehkä olla ihan normaaleja :D toi kuva on Ellen yks vee kuvauksissa otettu ja ainut HYVÄ perhepotretti. Kertoo jotain kuvattavien tasosta, hehe!

Tyttöystävänä oon melko joustava, mutta kodin siisteydenylläpitoasioissa aikamoinen nipo (lue pirttihirmu). Haluan antaa Makkelle omaa aikaa, koska hän on sen ajan ansainnut. Mutta haluan myös, että kun tuut töistä kotiin, niin ei heti tarvi ruveta kotona(kin) siivoomaan. Yritän ymmärtää viimeseen asti miesten aivoituksia ja systeemejä, menoja ja tuloja. Mutta haluan myös, että mua naisena ymmärretään, kun haluan ettei tiskirätti loju märkänä altaassa tai ettei pöytään oo kuivunu kiinni päivän lounas.

Yritän arvostaa Makkea ihmisenä, miehenä, poikakaverina ja isänä. Jälkimmäisen roolin arvostus on helpointa, koska Makke on vaan niin upee iskä (<3). Mutta ennen kaikkea haluan arvostaa meidän parisuhdetta. Haluan jokaisena päivänä muistaa olla kiitollinen siitä, että mua rakastetaan ja että mulla on joku jota rakastaa. Ilman meitä ei olis mua ja toisteppäi <3 

Viime viikon jumppailut

Oon supertyytyväinen viime viikon jumppaelämääni <3

En muista miksi maanantaina ei oo tapahtunut mitään sporttitouhuja ja tiistainaki on "vaan" tuo likkojen reeneis vedetty puolen tunnin hikijumppa. Aika laimea viikon alotus siis. Mutta tiistain jumppa oli huippu tehokas, koska olin suunnitellu kaks uutta biisiä, jotka molemmat otettiin testiin. Toinen on jalkojen hapotus -biisi, jossa tehdään noin miljoona askelkyykkyä, normi kyykkyä ja vielä hiukan juostaankin. Eli oksennusmatksua, haha! Toinen oli uus lihaskuntobiisi, koska halusin yhdistää vinot vatsat ja selkälihasliikkeet samaan kappaleeseen. Mulla on muutenkin ajatuksena tiivistää lihaskuntobiisejä yhteen, että saatais lisää sykkeen nostatuskappaleita meidän puolituntiseen :)

Keskiviikkona otinkin heti takasin alkuviikon löysäilyjä ja vetäsin EKAA KERTAA Attackin ja Combatin putkeen! Kauan oon tuosta haaveillut, mutta koskaan ei oo vielä ollut tarpeeksi pokkaa. Fiilikset Attackin jälkeen oli lähinnä "mä pyörryn, mä oksennan", mutta pitkällisen yksinväittelyn tuloksena päätin kuitenkin jäädä kokeilemaan Combattia. Ja onneksi jäin, koska melkein löysin Combatin uudelleen <3 se oli joskus mun lempijumppa, mutta nyt oon pitkän aikaa ollut kyllästynyt. Uudessä ohjelmassa on kivoja biisejä, varsinkin se miekkailukappale, ja siksi tunsin taas vanhan innostuksen nostavan päätään!

Toi Street Dance kuuluis oikeasti torstaille, mutta oon kämmäillyt sen perjantain merkinnäksi. Käytiin mun vanhan frendin kanssa hiukan jammailees ja höntsäilyä kaipasinkin, koska paikat oli keskiviikolta ihan jumissa. Tanssikuviot oli tarpeeks helppoja, mutta silti niin haasteellisia, jotta tällänen vanha cheerleaderikin joutui keskittymään laskuihin, jotta pysyin mukana. Oli myös hyvät musat!

Perjantaina olin pitkästä aikaa salilla. Päätin käydä tekemäs vähän ylä- ja keskivartalojumppaa, koska alakroppa oli saanut kyytiä jo alkuviikosta tarpeeksi. Mulla on tää ikuinen läskikäsi -syndrooma ja senkin takia pyrin pitämään yläkropan reenauksen ohjelmistossa. Jotenkin toi salihomma ei vaan nyt juuri iske. Mun tartti saada joku PT, anyone?

Viikon viimenen merkintä on mun viikon lempparijumppa! Olin työyön jälkeen niin jumissa, että pyysin meidän joukkueen kapteenia vetämään alkulämmöt ja lihaskunnot ja vitsi oli mukavaa vaihtelua. Tehtiin muutamia parettain tehtäviä liikkeitä, kuten selät vastatusten istuallaan käynti ja takas ylös (joka osottautu aikamoiseksi haasteeksi :D), ja sitten tehtiin ympyrässä staattisia pitoja ja samalla huudettiin meidän huutoa ja lauleskeltiin muuten vaan. Meni siis aika rattosasti, vaikka sisimmässäni välillä halusinki huutaa v*ttuprklstna :D

Tää viikkokin alkoi lupaavasti, kun varhaisesta aamuherätyksestä ja pitkästä työpäivästä huolimatta menin Ladylle ehtoolla. Nyt on niin raato olo, jotta saa nähä jaksanko vaihtaa ees yökkäriä ennen maata menoa. Huomenna taas herätyskellossa lukema 6.00, jippikaijee! 

Moi, oon olemassa! -postaus

Blogi on jäänyt hiukan paitsioon menneellä viikolla, mutta mulla on ollut niin tekemistä, etten vaan oo ehtinyt millään istahtaa koneelle kirjotteleen.

Meillä oli tällä viikolla Makken kans kaapista ulostulon vuosipäivä, hehe! Meillä ei oo mitään virallista seurustelun alkamisajankohtaa, joten ollaan juhlittu sitä päivää, kun uskallettiin tuoda toisillemme julki kiinnostuksemme. Ehkä senkin takia tällä viikolla on ollu jotenkin poikkeuksellisen hyvä parisuhdefiilis <3 merkkipäivänä käytiin syömässä kahestaan ja tsillattiin, mutta mulla oli hiukan kiire valmentamaan, joten mitään kummempaa ei ehitty järkätä. 

Tänään ollaan oltu vapaapäivällä koko perhe ja käytiin mun ex-työmaan 17-vuotis synttäreillä. Ihan huikeeta, että sama pubi on pysynyt samanlaisena noin kauan ja edelleen jatkaa porskuttamistaan! Meikämutsi löysi kaapista punaset nilkkurit, joita en oo ehkä koskaan pitäny ja Ellen kaapista löytyi joululahjaksi saatu ylisöpö huppari, jota ei myöskään oltu vielä käytetty päällä. Kysyin Makkelta, että haluisko se ottaa musta ja Ellestä OOTD:n ja Makken vastaus oli: "Onks se joku kusinäyte?" :DDD hajosin, repesin yms. Mua harmittaa toi Lumian kamera ... noi kuvat on täyttä shittiä. Ehkä jonain päivänä mulla on rahotus hyvään valokuvausvehkeeseen! 

Illalla oli reeneissä ja oli taas yhdet parhaimmista tolla porukalla. Se vaan on maailman siisteintä nähdä likkojen kehitys! Tänään saatiin (vihdoin ja viimein :D) meneen libet kisanostoporukoilla. Niissä on vielä hiukan hiomista, mutta pääasia oli, että saatiin onnistumisen kokemusia. Oon niin ylpee parista tapauksesta, jotka yllättää taidoillaan uudestaan&uudestaan. Toki koko joukkue on ylittäny ittensä, jo esimerkiksi siinä, että kaikki (-1) oli paikalla sunnuntaireeneissä :D yleensä osanottoprosentti on ollut melko huono. Joka reenien jälkeen tulee fiilis, et oispa jo nopsaa seuraavat! 

Ens viikolta ootetaan tota ----^ AURINKOA! Ja lämpöstä säätä, kiitos! Saadaan ens viikko leikkiä "normiperhettä", koska oon alkuviikon aamuvuoroissa ja Makke vapaalla. Ollaan siis ehkä tsäkällä yhtä aikaa kotonakin välillä. Ens viikolla tapahtuu myös yks aika iso juttu meidän perheen elämäs; mennään tutustumaan Ellen päivähoitopaikkaan, jaiks! 

Meikämutsi huoltoon

Mä oon todella kulahtanu muija. Ihan oikeasti. Oon päästäny itteni aivan rappiolle vähän joka aihealueella.

Jos vaikka aloitetaan esittelykierros mun ruokavaliosta. Se koostuu leivästä, hapollisista juomista (töissä vaan, onneks), karkeista, pastasta, makaroonista, spagetista, jlihasta, lauantaimakkarasta .... Ihan oksettaa, kun luen tota listaa. Ennen söin päivittäin hedelmiä, join vettä, panostin salaatteihin, söin useasti kalaa ja silloin kun Elle oli vauva aloitin joka aamun kaurapuurolla. Ja olo oli upea. Nykyään vaan turvottaa (eikä oo rahaa ostaa Activiaa, hehe) ja yököttää. 

Toinen tympäsevä juttu on se, etten jaksa/"ehdi" käydä kampaajalla. Enkä saa aikaseksi varattua kulmien värjäysaikaa. Ennen mulla oli ripsenpidennys, mua kiinnosti viiden sentin juurikasvun peitteleminen ja huonot latvat hiuksissa, meikkasin, suoristin hiuksia ja tein kampauksia. Nykyään laitan meikkivoiteen ja ripsaria sekä hiukset ponnarille. Kuljen päivästä toiseen tukka kiinni ja kulmat rehottaen. Välillä en jaksa ees meikata ja painelen albiinona pitkin kylänraittia. En haluaisi kuulostaa pinnalliselta, mutta kuulostan silti. 

Myös säännöllinen liikunta on historiaan jäänyt käsite. En vaan J A K S A panostaa. Ennen kävin vähintään viisi kertaa viikossa salilla. Olin ees jonkinlaisessa kunnossa. Jenkkakahvat ei pursuillu, housut ei kiristäny, käsiläskit ei löllyny (no okei, ne on löllyny aina :D). Mulla oli hyvä kunto, hyvä ryhti, hyvä meininki. Nykyään hengästyn rappusissa ja hiki nousi pintaan, kun tein ratahoitoja toissapäivänä. Tarkennuksena tähän, että mun tehtävä on liikuttaa sellasta konetta keilaradalta toiselle ja pyyhkiä lattialta ylimääräset öljyt&aineet. Eli ei mikään varsinainen maratonsuoritus. 

Mutta asia mikä mua ENITEN v*tuttaa on se, etten jaksa enää miettiä pukeutumistani.  Pukeutuminen oli ennen mun THE juttu. Mulla oli aina huolitellut ja tarkkaan suunnitellut asukokonaisuudet. Käytin oikeasti aikaa vaatetuksen miettimiseen. Vielä pari vuotta sitten pukeuduin joka päivä erilaisiin vaatteisiin. Vaihtelin värejä ja tyylejä. Valitsin jopa korut jokaiseen asuun sopivaksi värimaailman mukaan. Nykyään kuljen aina samoissa kuteissa. Mustat tai tavalliset farkut, toppi, huppari, työpaita, verkkarit, imetyspaita (hävettää tunnustaa et käytän niitä vieläkin vaikken oo imettäny yli puoleen vuoteen). 

Tän ulinan ja valituksen pointtina oli se, et haluaisin löytää itestäni noi ominaisuudet uudelleen. Haluaisin olla se, jota kiinnostaa syömiset, liikkumiset, oma ulkonäkö ja pukeutuminen. En voi sille mitään, että oon niin pintaliitäjäkiitäjä, et tommoset "pikkuriikkiset" asiat tekee mut onnelliseksi. Mut kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä! Varsinkin kun nykymaailmassa kaikki (muut) on hyvännäkösiä ja huoliteltuja.

Mut ongelma number one; mistä mä lähtisin liikkeelle?!

Sporttihommat

Viime viikon jumppailut näyttäis tolta. En oo kauheen tyytyväinen tohon saldoon, mutta onhan se parempi kuin ei mitään! 

Maanantain Sh'bam oli fiilisjumppailua ja tuntui siihen kohtaan pakolliselta, että sai nollattua aivot työputken jälkeen. Se oli muutenkin kiva vapaiden aloitusjumppa!

Tiistaina olis ollut jo reeni-intoa, mutta koska meillä oli vieraita en päässyt lähteen Ladylle. Onneksi likkojen mun valmentamiin tiistaireeneihin kuuluu tuo puolen tunnin hikijumppa, niin pääsin itekki hiukan rehkimään! Eihän puoli tuntia oo oikein mitään, mutta vedettiin setti niin tehokkaasti, että lopuksi olin ihan finaalissa. Hiki virtas ja jalat ei tuntunu omilta :D

Keskiviikkona oli viikon tehokkain päivä, kun ensin innostuttiin lähteen vaunulenkille ja sitten ehtoolla kävin pitkästä aikaa BodyAttackis. Aluksi pelotti, miten mun käy, koska edellisestä kerrasta oli tosiaan vierähtänyt aikaa melkein kuukausi. Puolessa välissä tajusin, jotta mä selviän tästä ja virtaa riitti ihan viimeiseen sykebiisiin asti, joka oliki mun jokaohjelman lemppari eli aerobic-jalkojen heittely- biisi (en tiä miten muuten sitä kuvailisin :D). Jalat ei kyllä noussu mihinkään, sen verran jumissa olin tiistain jumpasta. 

Torstaina ehittiin Ellen kans vaan yhteen kotiäitijumppaan, koska nukuttiin epätavallisen pitkään. Torstaisin eka puolen tunnin jumppa on LadyAskellus (joka siis missattiin) ja toinen puoli tuntinen on Core. Se oli ihan perustehokas setti ja Ellekin antoi mun jumpata rauhas alusta loppuun!

Ja kuten kuvasta huomaa, viikonloppu oli jälleen jumpaton. Töiden takia en millään jaksa järjestää aikaa jumppailulle eikä mulla välttis ois energiaakaan. Ladylla on viikonloppuisin tosi suppea valikoima jumppia ja aukioloaikakin on melko lyhyt, joten voin syyttää jumpattomuudesta sitäkin, haha! 

Kertomus meidän viikonlopusta vol 250?

Nää on näitä, meinaan viikonloppupostauksia. Näköjään harrastan tällästä viikonloppujen yhteen niputtamista täälä blogimaailmassa :D syy on yksinkertainen; viikonloppuisin ei vaan oo aikaa kirjotella melkeinpä yhtään mitään! 

Viikonloppu starttas yläasteen liikuntatunnilla, jossa oltiin Supreme-likkojen kanssa pitämässä cheerleadingia. Oli enemmän kuin huippua! Saatiin palkaksi makkaraa (:D) ja hyvä mieli. Ja hyvä fiilis tosta reissusta jäikin! Noiden likkojen kans on mukava tehdä hommia, meillä on niin omanlaisia ihania persoonia joukkue täynnä <3

Liikuntatunnilta matka jatkui kohti asemaa ja Millaa, joka jälleen kerran matkusti Tampereelta meille Ellen seuraneidiksi. Voinkohan koskaan millään korvata sitä kaikkea mitä Milla on meitä jeesannu?! Siisteintä omistaa maailman paras sisko, puss!

Lauantaina pääsin ylös kohtuu varhain ja päätettiin lähteä EDES kaupassa käymään. Usein mun viikonloput on pelkästään töitä ja kotona koomaamista, joten toi kaupassakäynti oli saavutus! Annettiin Ellen palloilla omien pikku kärryjen kanssa pitkin kauppaa ja kaveriahan tietysti kiinnosti kaikki hyllyillä hengaavat lelut. Yllättävän helpolla päästiin sillä selvittiin ilman kaupparaivareita, vaikka katastroofin ainekset oli käsillä! 

Vielä ennen töihin lähtöä yllätin kaikki ja imuroin koko kämpän, whoop whoop! Sitten valmistauduttiinkin kaikki yhdessä pienessä vessassa mun töihin lähtöä varten. Milla on opettanu Ellen haluamaan pesukoneen päälle istumaan aina, kun joku (lue mä tai Milla, koska Makke ei meikkaa :D) meikkaa ja siitä taidosta onkin ollut suuresti iloa meille kaikille (NOT!!). Mua huvittaa/hävettää toi kuva, koska mulla on housut auki, kun oon just menos vaihtaan niitä, ahhahaa! En siis käy töissä rikkinäisillä farkuilla eikä tapoihini kuulu poseerata aina housut avoinna. Tää kuva on muutenki jotenki niin kaamee, mutta ELÄMÄ ON! :D

Tänään systeri lähti aamujunalla himaan (unohteleen avaimia ja hukkaileen henkkareita :D) ja meikämutsi paineli pirteänä (vähemmän) töihin klo 12 parin tunnin yöunien turvin. Onneks sunnuntain perhekeilauspäivät on kivoja! Viikon mukavin työpäivä (ja pyhäliksa <3). Elle oli riehunut tän päivän Makken systerin kanssa Touhutalossa. Parasta, kun Ellellä on tommoset superkummitädit kuin nää meidän ihanat siskot!

Mä oon aivan raato ja naatti, mutta aion silti vielä vahdata kaikki sarjat netistä, mitä viikonlopun aikana missasin. Jokseenkin tympeä viikko alkamassa, mutta eiköhän siitä(kin) selvitä! Kivaisa(mpa)a viikkoa teille sinne ruudun toiselle puolelle :)

Bring it on!

Cheerleading, badabababaa i'm loving it!

En taida ees rakastaa sitä itse lajia enää niin suuresti, mut se fiilis, minkä tollasessa joukkueharrastuksessa saa, on ihana. Paras! Mä oon niin joukkuelajien ystävä ja AINA, jos missä tahansa joukkueurheilussa näen esim. telkkarissa onnistumisen hetkiä ja sen kuinka joukkuekaverit tsemppaa toinen toisiaan, niin alan itkee liikutuksesta :D 

Eilisillan harkat oli mun viikon odotetuin juttu ja ne lunasti odotuksensa täysin. Meillä oli ekaa kertaa tänä vuonna (melkein) koko porukka kasassa (!!) ja fiilis oli katossa. Mä oikeesti tunsin kuinka meidän ryhmähenki nousi aivan uudelle levelille ja sen huomas myös likoista. 

Kokeiltiin ekaa kertaa kisaohjelman stunttiryhmiä ja ne toimi upeesti. Kaks uutta nousijaa, monta vasta-alkajaa nostajana, meitsi, joka ei tiedä nykynostotekniikoista mitään, valmentamas ja silti lopputulos oli kaukana katastroofista. Ainut asia, mikä mua harmittaa, on se ettei saatu tätä joukkuetta kasaan heti tammikuun alusta. Koska silloin oltais jo tosi paljon pidemmällä kisareenailussa!

Kisoihin ollaan siis lähdössä toukokuun 17.päivä ja se on tän mutsin eka kisareissu vuosiin! Se tulee oleen varmaan eka viikonloppu, jonka pyydän uudelta työmaalta vapaaksi, koska lähetään jo perjantaina. Kisareissut oli junnuikäsenä aivan huippukokemuksia! Valmentajana ne on ollut ehkä vähän stressaavampia eikä vähiten sen takia, että oon niin stressaavaa sorttia. Tästä kisareissusta aion ottaa kaiken ilon irti eli NUKKUA niin paljon kun on mahdollista :D tietty ekana aion olla paras valmentaja ikinä, mutta toka tavote on saada rauhassa tirsata!

Tehtiin eilen hyvien stunttailujen jälkeen karmee hikijumppa, jossa itekki meinasin oksentaa. Mun heikkous jumpan vetäjänä on ehdottomasti se, että hengästyn superhelposti (plus se että oon universumin paskimmas kunnos) eikä mun puheesta välttämättä saa selvää. Hikijumppailu vaan on lähellä mun sydäntä 4-ever, mutta voi kumpa olisin vielä yhtä hyvässä vedossa, kun ennen raskautta ja siiderivalasvaihetta! Tänä aamuna oli aika mielenkiintonen olo keskivartalossa ja takareisissä, kun kampesin itteni aamulla ylös. Ah, lihaskipu <3

PS: mä aion tänään rääkätä itteeni ja mennä kuukauden tauon jälkeen BodyAttackiin, o ou :D

Kevät rinnuksilla

Oi vitsi, miten kiva olikaan aamulla herätä klo 9.00 (!!) ja huomata, jotta aurinko paistaa täysiä! Tuli viime kesä mieleen <3 

En tajua miten Elle nukku viime yönä niin hyvin ja aamusta pitkään, koska se ei suostunu syömään melkein ollenkaan iltapuuroa eileen. Olin varma, jotta se karjuu yön läpeensä nälkää tai vähintään aamulla on seiskalta pystys maha kurnien. Mutta näissä tenavissa, kun ei oo mitää käyttökirjaa tullu mukana, niin aina ne pääsee yllättään ja välistä tällei positiivisestikkin!

Meidän päivä alkoi kotiäitijumpalla, joka torstaisin on 30 minsan Core. Ennen lähtöä fiilisteltiin pihalla auringon paistetta ja mitäpä muutakaan mä tein, kun otin Ellestä kuvia. Kun en itteeni jaksa laittaa ihmislapsen näköseksi, niin onneks Elle on aina edustuskelponen ja valmis kuvattavaksi! Löysin ton ylisöpön takin kaapista, sen on Ellen mumma tuonut jo syksyllä kirpparilta, mutta oon täysin unohtanu käyttää sitä.

Iltapäivällä oltiin superahkeria mun valkkuparin kanssa ja pistettiin likkojen kisaohjelma pakettiin. Reeneissä kokeiltiin kisaohjelman pyrtsiä ja vitsi, mikä fiilis tulee, kun jutut vaan onnistuu toinen toisensa jälkeen! Pitäis muistaa tää fiilis silloin, kun kaikki ei meekkää iha niinku elokuvis. Oon tosi ylpee meidän joukkueesta, joka on tsempannu alkukankeuden jälkeen ja nyt aletaan olla vedossa. HYVÄ KROKOTIILIT !! <3

Tuumailtiin Ellen kans, jotta kohta vois olla arskoille käyttöä ja myös semmone aurinkosuoja autoon ois kiva. Mistäköhän sitä lähtis etsimään? Kevätfiilistely on parasta, mutta tätä iloa ei ilmeisesti oo pitkään luvassa. Mua harmittaa, jos oikeesti tulee lunta ja pakkasta -15 astetta. Byhyy. Mutta onneksi mun vapaapäivät sain viettää kivassa kevätilmassa! Oon oikeestikkin saanut hirveesti tehtyä tässä neljän päivän aikana. Jos en olis töis, niin ehtisin päivittää blogia melkein joka päivä ja salillakin tulis käytyä useemmin. Onneksi mulla on niin paras työpaikka, jotta vapaapäivien jälkeen ei ollenkaan tihkase lähteä töihin!

Nyt pitää painua maate, koska huomenna aamusta mennään parin joukkueen likan kanssa vetämään yläasteen liikkatunnille cheerleadingia, cool! 

Kadonnutta reenimotivaatioo etsimässä

Mua ärsyttää, kun työpaikan vaihdon jälkeen en oo saanu itteeni reenifiilikseen sitten millään. Vielä kuukausi taaksepäin kävin heittämällä neljä kertaa viikossa Ladyllä, nyt käyntikertoja saattaa viikkoon tulla vain yksi. Ennen kävin vähintään kerran viikossa jossain kunnon hikijumpassa kuten BodyAttackissä tai tunnin juoksumattosessiolla ja eniten mua harmittaakin se, että tommoset kunnon revittelyt on jäänyt kokonaan pois. Mä olin jo hiukan tottunut hengästymiseen enkä esimerkiksi Attackissa ollut heti kahden ekan biisin jälkeen ihan valmista kamaa ja nyt saan aloittaa taas kaiken alusta. ARGH! 

Toiseksi eniten v*tuttaa maksaa 64 euroa kuukaudessa, kun saan aikaseksi käytyä sen neljä kertaa elikkä näppärästi Lumian laskinta käyttäen ynnäsin, jotta kertamaksuksi tulee silloin 16 EUROA !! Päätin eilen, että tää peli ei vetele. Mietin, mikä mua motivoisi lähtemään salille. Tulokset, tietysti joo, mutta näillä tietotaidoilla ja mun ruokavaliolla en pääse fitness kuntoon, vaikka asuisin Ladyllä. Sitten keksin, että teen mun jumppailuistani entistä julkisempaa ja linkkaan tänne HeiaHeiasta viikon liikkumiset. Silloin voin itsekin vähän analysoida menneen viikon reenailuja ja tsempata seuraavaan viikkoon!

Viime viikolla oon siis käynyt vaunulenkillä Sanden ja Ellen kanssa, ei mitään hirveen tehokasta menoa. Kotiäitijumppa Ellen kanssa on ihan semitehokasta, mutta ei sekään varsinaisesti mitään haastetta mulle aseta. Tuo sunnuntain lenkkimerkintä (joka kylläkin kuuluis lauantaille) on ainut viime viikon tehokas jumppahetki, koska juoksin osan matkasta ja lenkin jälkeen oli oikeasti hiki! Kaikesta päätellen voisin tällä viikolla panostaa oikeasti kunnolla reenaamiseen eikä vaan tollaseen fiilisliikkumiseen, vaikka sekin tärkeää on. 

Haaveet kesäkuntoon pääsemisestä oon heittänyt roskiin jo about kymmenen vuotta sitten, mutta kuntoni haluan pitää! :D

Tänään käytiin Ellen kanssa ulkona tamppaamassa matot ja fiilisteltiin meidän talon ultimaattisen pientä "leikkikenttää", jossa tarjolla on keinut ja hiekkalaatikko, whoop whoop! Pihalla oli paljon kylmempi kuin miltä sisältä katottuna näytti ja tultiinkin aika pian takaisin sisätiloihin. Mä oon jotenkin vähän flegmaattinen päivisin, koska en saa illalla nukahdettua. Tää ongelma on vaivannut mua yhtä kauan kuin toi reeni-innottomuus, oisko jotain vaikutusta sillä?! Joka tapauksessa, en nukahda illalla millään. Eileenkin makasin sängyssä ainakin tunnin ennen kuin edes rauhoituin yhtään. Selostin vieressä makaavalle Makkelle (jolla herätyskellossa lukemat 5.50) ensin BubbleShooter peliä, jota nakutin varmaan puoli tuntia, sen jälkeen lauleskelin parit biisit (mm. Caccaveljien Caccattaa :D) ja kun tajusin häiritseväni aamuherätyksen omaavaa hölötykselläni, niin aloin lukea 875 grammaa -kirjaa. Ja sitten kello olikin yöllä yksi. HUOH.

Toi 875 grammaa -kirja on kyllä nostanut paljon tunteita pintaan ja päällimmäisenä aivan järjettömän kiitollisuuden siitä, että itse oon saanut synnyttää normaalisti normaaleilla viikoilla normaalin vauvan, joka terveenä on saanut elämänsä alkutahdit tassuttaa <3 

Eat, sleep, work, repeat!

Huh huh, niin vaan meikämutsi veti taas viikonlopun tukka putkella työmaalla. Kerkesin kotona ihan oikeastikkin vain syömään ja nukkumaan välissä. Mulla on uuden työpaikan kanssa vielä(kin) kuherruskuukausi menossa, joten tommosia kymmenen tunnin päiviä jaksaa olla sielä aivan helposti. Täytyy ottaa ilo (ja rahat) irti nyt, koska itseni tuntien tulee sekin vaihe, kun en jaksa tehdä kuin mahdollisimman lyhyttä vuoroa.

Miks mulla on alakuloset kulmakarvat?!

Pitää kyllä nostaa isosti peukkua meidän asiakkaille, jotka on ihanan ymmärtäväisiä tilanteissa, kun kaikki ei menekään niin kuin pitäisi! Silloin kun ollaan koneiden ja elektroniikan varassa, niin jonkin laitteen epäkuntoon meneminen on todennäköistä ja tällaisia tilanteita pääsee välillä tapahtumaan silloinkin, kun tupa on täynnä väkeä. Keilavuorojen peruuttaminen/siirtäminen on mun mielestä inhottavin asia työmaalla, mutta vähemmän epämiellyttävän kokemuksen siitä tekee ymmärtäväinen asiakas! Toki me hyvitetään pieleen mennyt keilausreissu isosti, mutta jo ennen tätä tietoa ihmiset on melkeinpä poikkeuksetta olleet todella joustavia. Monesti peruttu keilausvuoro harmittaa henkilökuntaa enemmän kuin asiakasta! Mutta onneksi  noita peruutustilanteita sattuu koko ajan harvemmin.

Sillä välin, kun mä oon yrittänyt olla maailman paras asiakaspalvelija (sain muuten eileen kehuja siitä, kun kuulemma palvelen kaiken ikäisen asiakkaan samalla hymyilevällä asenteella :)), Elle on ollut mummilassa touhuamassa. On kyllä lottovoitto, jotta Ellellä on mun äidin kaltainen mummi! Niillä kahdella riittää tekemistä ja mutsimummi jaksaa Elleä hienosti. Eihän Elle nyt aivan mahdoton oo, mutta on siinä omat haasteensa. Kaverilla, kun alkaa nyt jo olla aikamoisen jämpti oma tahto!

Ja esittelyssä mun albiino kulmakarvat :D oikeesti; mikä mun kulmakarvoilla on hätänä?!

Viikonlopun paras asia oli Ellen paluu eilen iltapäivällä. On se vaan niin huippu minityyppi <3 makoiltiin ehtoo sängyssä ja Elle vaan tuli uudestaan ja uudestaan mun kainaloon, awwww! Tyyppi simahtiki jo puoli yheksän maissa, oli mummilareissu sen verran voimia vieny. Tänään herättiinki ennen sianpieremää ja koko aamu on menny siivotessa! Täälä näytti ennen siivousta samalta, kun yökerhossa näyttää asiakkaiden poistumisen jälkeen klo 4 :D mut nyt meidän koti alkaa muistuttaa taas ihmisasumusta!

Ja nyt mulla on NELJÄ !! päivää vapaata <3 tulee enemmän kuin tarpeeseen!

Me ei sitten koskaan ...

... ruveta sellasiksi vanhemmiksi, joiden lapsi on viikonloput mummilassa. Näin muistan meidän päättäneen jo joskus ennen Ellen syntymää, mutta tässä sitä ollaan; taas mutsimummilassa Elleä hoitoon tuomassa. Tosielämä on kuvitelmaa haastavampaa ja töitä on pakko tehdä, jotta saa leivän päälle muutaki kun ylähuulen!

Miks mun kaikki vaatteet on jostain 1600-luvulta?!

Meillä on ihan koko viikonloppu töitä täynnä eikä me olla haettu Ellelle hoitopaikkaa viikonlopuiksi, joten mutsimummila on Ellen sijaintipaikka silloin, kun tehdään viikonlopputöitä molemmat. Mua kirpaisee huomenna täältä lähteä, kun tiedän että nään Ellen vasta sunnuntaina seuraavan kerran, mutta ehkä tää on kuitenkin parempi ratkaisu kuin se, että Elle "joutuisi" olemaan jossain päiväkodissa illat ja jotkut yötkin. Meidän naapuri sanoi tänään, että "onpa onni, jotta on mummila mihin lapsi voi mennä", kun ohimennen juteltiin ja kerroin vieväni Elleä viikonloppuhoitoon. Niinpä, on todellakin iso onni ja etuoikeus, että meillä on tälläinen paikka, jossa Elleä hoidetaan täydellisen hyvin ja jossa Elle itsekkin viihtyy!

Ellen kuperkeikkaharkat <3 

Ajeltiin mutsimummilaan tänään Ellen päikkäriaikaan. Saman tien, kun oltiin pihassa, niin takapenkiltä kuului "heppa!". Ellen yks lempparijuttuja täälä on naapurin hepan syöttäminen! Toinen lempparijuttu on mummin työpaikka eli kirjasto minne suunnattiinkin heti välipalan jälkeen. Kirjastossa marisin mutsille, ettei keksitä Ellen kanssa mitään tekemistä ja onneksi marisin, koska silloin mutsi muisti, että oli aamulla nähnyt mun kummitytön kävelyllä oman mummunsa kanssa. Onneksi kummilikka oli vielä mummullaan hoidossa, niin saatiin Ellen kanssa tekemistä ja näin sitä ihanaa pikkutyyppiä pitkästä aikaa. Oltiin nähty viimeks jouluna ja tässä pienessä ajassa kummitytskä oli oppinut täysin puhumaan! Hän on ihana pakkaus!

Päivän paras repliikki tuli kummilikan suusta, kun pyysin häntä mun syliin hetkeksi aikaa: "Mulla on omaki äiti!" kuului vastaus. Apua, kun nauratti! Ellelläkin oli niin hauskaa, kun sai oman ikäistä leikkiseuraa. Oikein alkoi harmittaa, miten vähän ehditään olla tekemisissä. Täytyy yrittää tässäkin asiassa skarpata tulevaisuudessa!

Mä oon itte nyt jotenki tosi väsynyt morna. Ihan finaalis. Loppuun kulunu. Ei panoksia jäljellä. Huomisen ja lauantain kymppi tunnin työpäivät varmaan auttaa asiaa, hehehe.

Mutta mua piristi tänään, kun sain kommentin blogiin mulle ennestään tuntemattomalta henkilöltä, ensimmäisen laatuaan! Jäätävä boosti, vai miten se blondi VOF:ssa sanookaan :D jotenkin tuli vaan hyvä fiilis ja into kirjoitella lisää! Rupesin tänään kuvaileen mitä me syödään -postaukseen ruokakuvia ja aattelin, että tekisin pian meikämorna tyttöystävänä -postauksen. Oispa vaan enemmän aikaa kirjotella!

Mutta nyt hyvät yöt ja kivat viikonloput :)

Otteita menneeltä viikolta

Oon ollu tällä viikolla töissä KOKO AJAN. Töiden lisäks vapaa-aikaa ja energiaa on syönyt lukuisat autonetsintäreissut, jotka vihdoin saatiin perjantaina päätökseen. Ei olis mielenterveys kestäny kauempaa sitä rumbaa! Tän viikon jälkeen odotan innolla, että päästään takas normaaliin arkeen ja aikaa jäis kotona muuhunkin kuin syömiseen ja nukkumiseen. Koin jotenkin pysähdyttävän hetken tänään, kun istuskelin hetken sohvalla ennen töihin lähtöä ja Elle osoitteli koko ajan ulko-ovea hokien "töitä". Kiva, oon Ellen mielestä uramutsi!

Tän postauksen tarkoitus ei kuitenkaan ollut valittaa vapaa-ajan puuttumisesta vaan tarkoitus oli kertoa, mitä ollaan Ellen kanssa ehditty tällä viikolla touhuilemaan. 

Yhtenä aamupäivänä huomasin, ettei me oltu vieläkään käyty "uudella" lastenvaatekirppiksellä, joka kylläkin avattiin kai jo viime kesänä. Lähdettiin sitten sinne niin innokkaasti, että oltiin paikalla muutama minsa ennen liikkeen aukeamista. Kun päästiin sisälle niin Elle ryntäs välittömästi hiplaamaan kaikkia myynnissä olevia leluja. Shoppailu ei oikein siis onnistunut, mutta kirppiksen kyljessä oli tosi kiva kahvila ja lasten leikkipaikka, joten jäätiin siihen hengailemaan. Trippiä ostaessa Elle hoksasi myynnissä olevat keksit, kyllä lapsemme osaa kerjätä keksiä, ja kiva myyjä-täti antoi sellaisen ilmaiseksi Ellelle. Ja mitä teki meidän herkkupeppu; kiitti kovaan ääneen! Meinasin olla vähän ylpeä tyttärestäni :)

Lauantaina päätettiin Millan ja Ellen kanssa, että tehdään jotain hauskaa ennen mun töihin lähtöä. No, päädyttiin sitten lähtemään mun työpaikalle eli keilaushommiin. Milla oli keilaamassa ekaa kertaa ikinä ja olikin siinä hommassa melkoinen tunari kehittyjä, koska lopussa keilat saattoi jopa kaatua, hehe! Ellelle löydettiin tommonen kouru, josta pallo lähti nätisti lipumaan kohti keiloja ja joka kerta sai jännittää riittääkö vauhti maaliin saakka. Keilankengät oli Ellelle kaksi numeroa liian isot ja niillä kävely oli Ellen mielestä hauskinta hommaa!

Tällä viikolla ollaan bongattu myös pari kertaa aurinko tuolta synkältä taivaalta, huippua! Fiilisteltiin Ellen kanssa tulevaa kevättä ja kesää, kun kaivoin Ellen vaatekomerosta esiin sandaalit ja joululahjaksi saadun kevätpipon. Eilen tajusin senkin, että nythän on jo maaliskuu ja eikös tää kuukausi ole ensimmäinen virallinen kevätkuukausi? Tajusin myös, että Ellellä on tän kuun lopussa puolivuotis neuvola. PUOLIVUOTIAS !! Kuka varastaa meiltä aikaa? Missä on mun vauva? Onko mun pakko oikeesti myöntää, että Elle on iso likka? Nyyh. 

Helmikuun julkaisemattomat

1. Ellen leikit! Housut on väärinpäin, koska kaveri oli pukenu ne itte :) 

2. Jalkahoidossa, aaah <3 vihaan varpaiden kynsiä ja niiden leikkaamista, joten on luksusta päästä jalkahoitoon, koska silloin joku muu joutuu operoimaan mun varpaan kynnetkin :D 

3. Elle hiukan syö. En tajua noita määriä,  se syö monesti isomman satsin kuin mä! 

4. Elle ja Makke ettimäs jotain sohvan alta, Elle on työnjohtaja :)

1. Mun ja Ellen erittäin onnistunu kaverikuva :D 

2. Näitä lippiskuvia on mun puhelimes monia ja kaikki yhtä tärähtäneitä. Harmi, koska Elle on tässäkin niin söpö! 

3. Mutsimummi teki Ellen huoneeseen uudet verhot <3 

4. Käytiin autopesussa (maailman turhin kuva -kisan voittajasuosikki) ja noi värit on mun mielestä ylihienot!

1. Ellen uusin harrastus; jakkaralle kiipeily ja aivastus yllätti kiipeilijän :) 

2. Toi laatikon kansi on joku Ellen lempparipaikka kirjan lukemiseen 

3. Meikämutsin ylivoimasesti väsynein naama kaheksan päivän työputken jälkeen 

4. Elle sai hiukan aamukaakaota maistiaiseksi ja toi ilme on niin priceless :D

Kiva aika kirjotella interwebbiin, mutta 

ILTATYÖ; ja yöunesi ovat historiaa!

Pääsin tänään aikasemmin töistä, koska maailman paras systeri on meillä ilmaisena lapsenvahtina. Katottii nykivästä ruutu.fistä VOF ja syötiin pitsaa. Ja karkkia. Ja oon syöny tänään myös hampurilaisaterian. Kesäkuntoon 2030!

Tää päivä jää historiankirjoihin myös päivänä jolloin ostin ekan kerran ite auton. Ahdistavan ihana kokemus!