Meikämutsi huoltoon

Mä oon todella kulahtanu muija. Ihan oikeasti. Oon päästäny itteni aivan rappiolle vähän joka aihealueella.

Jos vaikka aloitetaan esittelykierros mun ruokavaliosta. Se koostuu leivästä, hapollisista juomista (töissä vaan, onneks), karkeista, pastasta, makaroonista, spagetista, jlihasta, lauantaimakkarasta .... Ihan oksettaa, kun luen tota listaa. Ennen söin päivittäin hedelmiä, join vettä, panostin salaatteihin, söin useasti kalaa ja silloin kun Elle oli vauva aloitin joka aamun kaurapuurolla. Ja olo oli upea. Nykyään vaan turvottaa (eikä oo rahaa ostaa Activiaa, hehe) ja yököttää. 

Toinen tympäsevä juttu on se, etten jaksa/"ehdi" käydä kampaajalla. Enkä saa aikaseksi varattua kulmien värjäysaikaa. Ennen mulla oli ripsenpidennys, mua kiinnosti viiden sentin juurikasvun peitteleminen ja huonot latvat hiuksissa, meikkasin, suoristin hiuksia ja tein kampauksia. Nykyään laitan meikkivoiteen ja ripsaria sekä hiukset ponnarille. Kuljen päivästä toiseen tukka kiinni ja kulmat rehottaen. Välillä en jaksa ees meikata ja painelen albiinona pitkin kylänraittia. En haluaisi kuulostaa pinnalliselta, mutta kuulostan silti. 

Myös säännöllinen liikunta on historiaan jäänyt käsite. En vaan J A K S A panostaa. Ennen kävin vähintään viisi kertaa viikossa salilla. Olin ees jonkinlaisessa kunnossa. Jenkkakahvat ei pursuillu, housut ei kiristäny, käsiläskit ei löllyny (no okei, ne on löllyny aina :D). Mulla oli hyvä kunto, hyvä ryhti, hyvä meininki. Nykyään hengästyn rappusissa ja hiki nousi pintaan, kun tein ratahoitoja toissapäivänä. Tarkennuksena tähän, että mun tehtävä on liikuttaa sellasta konetta keilaradalta toiselle ja pyyhkiä lattialta ylimääräset öljyt&aineet. Eli ei mikään varsinainen maratonsuoritus. 

Mutta asia mikä mua ENITEN v*tuttaa on se, etten jaksa enää miettiä pukeutumistani.  Pukeutuminen oli ennen mun THE juttu. Mulla oli aina huolitellut ja tarkkaan suunnitellut asukokonaisuudet. Käytin oikeasti aikaa vaatetuksen miettimiseen. Vielä pari vuotta sitten pukeuduin joka päivä erilaisiin vaatteisiin. Vaihtelin värejä ja tyylejä. Valitsin jopa korut jokaiseen asuun sopivaksi värimaailman mukaan. Nykyään kuljen aina samoissa kuteissa. Mustat tai tavalliset farkut, toppi, huppari, työpaita, verkkarit, imetyspaita (hävettää tunnustaa et käytän niitä vieläkin vaikken oo imettäny yli puoleen vuoteen). 

Tän ulinan ja valituksen pointtina oli se, et haluaisin löytää itestäni noi ominaisuudet uudelleen. Haluaisin olla se, jota kiinnostaa syömiset, liikkumiset, oma ulkonäkö ja pukeutuminen. En voi sille mitään, että oon niin pintaliitäjäkiitäjä, et tommoset "pikkuriikkiset" asiat tekee mut onnelliseksi. Mut kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä! Varsinkin kun nykymaailmassa kaikki (muut) on hyvännäkösiä ja huoliteltuja.

Mut ongelma number one; mistä mä lähtisin liikkeelle?!