Asennekysymys!!

Mä oon nyt seurannu tota Iholla sarjaa ja miettiny sen Saara äidin elämäasennetta ja mulle tuli sellanen jutska mieleen, et herääks se joka aamu valittamaan elämästään? Tuntuu, että jokasessa jaksossa se vaan tuo esiin kaiken mikä sillä on pilalla sen elämäs. Sitte tietysti mullahan ei oo hajua miltä tuntuu elää kahden? (en oo varma onks sillä kaks vai kolme lasta) pienen lapsen kanssa ja hoitaa niitä päivät pitkät, mutta mulla on kyllä hajua siitä, millanen on väärä asenne. Oon itekkin ollut elämässäni sellanen, että heräsin joka päivä vaan vihaamaan mun elämää. Mikää ei ollu hyvin ja tuntu siltä että elän elämää jota en halua, enkä pysty mitenkää ite siihen vaikuttamaan. Vaikka oikestaan kaikki oli sillonkin hyvin. Kun sitte taas mietin tätä hetkee, että nyt oliski oikeesti valittamista, mutta enpähän valita! Tai ei mulla nyt muuta valittamista oo, mutta ei kyllä tuu heti mieleen ketää toista raskaana olevaa akkaa, joka on vielä puoli neljältä yöllä töissä :D ja miten monta kertaa oon menny ehtoolla valmiiksi jo väsyneenä ja huonovointisena töihin ja miettiny et fuck, en selviä seuraavasta seittemästä tunnista hengis. Mut sit jos jään miettiin tota ajatusta, niin pilallehan se ilta menee ja tuntuu raskaalta! Onneks oon ymmärtäny ton asian ja nyt pystyn ajattelee töihin mennes, et häntä pystyyn ja kyllähän mä selviän. Sitte vaan istuskelen aina ku voin ja otan hyvät eväät mukaan. Että ei auta ny :) ja sit ei tosiaankaa oo mitää muuta elämää, kun se töistä selviytyminen. Et kotona sit vaa nukutaa ja levätää ja eletään muuta elämää sitte, kun on taas vapaata. Et sillee :) luin ton tekstin ja tuli snadisti sellanen olo, et omakehu haisee PAHASTI :D mut toisaalta kai mä saan itestäni ylpee olla! Viikolla 5 alkanu raskauspahoinvointi + vuorotyö ei oo mikää unelmayhdistelmä :) ja oon kyllä päättäny et sit ku oikeesti saan voimat takas ja huomaan, et töistä ei tartte enää ajaa kotiin oksennus kurkussa tai et jaksan aamuvuorojen jälkeen tehä taas jotain muutaki ku maata sohvalla ja syödä, niin palkitten itteni jotenki. Ostan vaikka jonku asian, mitä oon aina halunnu vaik se oliski kallis! Tai vien itteni syömään :) tai ostan megapussin karkkia!

No, se siitä vuodatuksesta. Tänään ei tapahdu muuta, kun et meen yöksi töihin. Ja aamuksi huomenna :) joten lepoa, lepoa! Ja tää flunssa ei kyllä jätä mua koskaan rauhaan, mut sekää ei oo ongelma :) kuulostan raivostuttavanki positiiviselta! :D

Flunssa ....

Ärsyttävä flunssa alkoi eileen ilmoitella itestään ja äsken, kun heräsin niin kurkku oli ihan tulessa ja nenä niin tukossa, jottei henki kulkenu. Ottaa päähän, koska ulkona paistaa täysiä aurinko ja olin suunnitellu lähteväni lenkille heti aamutuimaan. Muutenkin tänää on superpitkä päivä; ensi kahdelta neuvola, jonka jälkeen meen töihin ja pääsen kymmenen jälkeen. Saikkua ei viittis hakia, koska meillä on jo yks tyyppi lomalla ja tehää kaikki muut pitkää päivää. Ehkä mä meen tänään koittaan, miltä tuntuu ja oon sit huomenna pois, jos niikseen tulee. Hyvä juttu täs nenän tukkoisuudes on se, että pystyn avaan jääkaapin oven ilman, että meinaa tulla oksennus :D oon siis pitkästä aikaa oikeen NAUTTINU aamupalasta. Hah!

Mut muuten eilinen oli ihana päivä, kun oli vapaata!! Menin pumppiin ja pumpin jälkeen kaverin kanssa syömään ja käytiin kahvilla ja jätskillä. Sitte otin ihanat parin tunnin päikkärit ja kaveri tuli meille yökylään ja ollaan puhuttu vauva-asioista ja mun omasta hyvinvoinnista, mikä on tietty aina kivaa :) on hauska huomata, miten luonnollisesti puhun kaikesta tulevaan tenavaan liittyen ja muutenki tästä odottamisesta ja siitä mitä on vielä edessä päin (jopa synnytyksestä :D). Mähän en aluksi halunnu, että kukaa "hössöttää" tai kyselee mitää. Mun oli tosi vaikee puhua vauvasta ja hermostutti aina, jos joku erehty kysyyn, et miten sä voit. En ollu sillon vielä oikestaan käsitelly ehkä koko asiaa, taikka sillä tavalla tajunnu, että meille oikeesti tulee vauva. Nyt en voi käsittää, miks se on ollu mulle niin vaikee puheenaihe. Koska nyt voisin puhua siitä koko ajan ja osaa ihmisistä jo varmaan kyllästyttääki :D

Nyt sitte ei muutaku energiaa vaan jostain ja muutama päivä pitäis jaksaa selviytyä töiden kans. Sunnuntaina aion ehtoolla lähteä mutsilaan, koska en oo ollu sielä ainakaa kahteen viikkoon ja alkaa olla ikävä. Meen sinne pariksi päiväksi hemmoteltavaksi ja syömään :) mut ekku neuvolaan!

Life is good!

Pakko ehtiä kirjottaa, vaikka jumppa alkaa puolen tunnin päästä ja sinnekki tarttis keritä :) mut mua on vaivannu täs jo hetken aikaa se, että oon jääny vähä ulkopuolelle kavereiden jutuista, kun kaikilla muilla on niin eri elämänvaihe menos. Ja sitte on ollu vähän yksinäinen olo ja sellanen, ettei oo ketää kelle puhua. Eilen se sitte purkautu kauheella itkukohtauksella (väsymyksellä tais olla osansa asiassa), josta ei meinannu loppua tulla. Jäi koko loppuehtooksiki paha mieli, mutta menin sitte muutamaksi tunniksi töihin ja sielä sain viestin hyvältä ystävältä, jonka kanssa ei olla oltu tekemisissä pitkään aikaan ja hän ei siis vielä tiennyt mun raskaudesta. Hetken päästä asian kuitenkin hänelle paljastin ja vastaukseksi sain viestin, että mun ystävä ja hänen kihlattu saa myös vauvan SYYSKUUSSA!! Ja oon ollu siitä asti aivan fiiliksissä ja tekstailtiin koko ilta, kunnes nukahdettiin ja tänään soitellaan ja yritetään myös sopia milloin ehittäis nähdä. He asuu toisella paikkakunnalla, joten näkeminen vaatii viikonlopputreffejä. Mutta musta tuntuu, että ihan ku mua olis joku nyt kuullu täs mun ahdingos, kun just eileen meinasin tukehtua yksinäiseen olooni ja sitte saan kuulla tälläisen uutisen. IHANAA! Oon innoissani ja onnellinen meidän molempien puolesta :)

Tää oli tämmöne pikapäivitys nyt, koska pumppi kutsuu! Ihanaa, kun on vapaapäivä! Ja huomenna taas neuvolaan :) ja kevät tulee :) LIFE IS GOOD!

ULTRA !!

Tänään oltiin siis ultras ja mahtavan helpottava olo on nyt, ku kattelee tota valokuvaa, mikä saatiin joukkoon :) kaikki on siis okei! Oli aika hämmästyttävää tsiikailla jotain, joka liikku mun sisällä. Meinaan se kyllä liikuskeli aiva kiitettävästi :) vaikka oonki sanonu, et parasta ultras oli se ku se lääkäri kehu mun vatsalihaksia, nii eipä se oikestaan ollu :D tajuan vasta taas näin iltasella, miten hienoo tää on. Kuultiin, et kaikki on hyvin ja nähtiin se kaiffari ja saatiin viel kuvaki! <3 ainut mikä harmittaa on se et seuraava aika on vasta toukokuus!! Joutuu siis oleen kaks kuukautta ilman mitää yhteyttä :( mut ehkä ne liikkeet on alkanu tuntuu ennen sitä. Vai onkohan. Hmmm. Täytyy kysyä joltain :) mut yks juttu täytyy sanoo viel tästä ultrasta! Meinaan se, et oon aina luullu et se tehää mahan päältä! Ku mulle se tehtii ekku alakautta ja sitte lopuks vähä vattalta. Niin se on kyl yks stereotypia, joka liittyy odotukseen :) ja yks kans mitä oon aina luullu, on se et synnytetää mahallaan :D mut oon kuullu et sen voi tehä melki mis asennos vaa :D

Oookke. Pakko mennä nukkumaan, koska olin eileen ekaa kertaa iltavuoros pitkään aikaan ja koko päivä on ollu vähä semmone blaaah. Ja nyt just huomaa, et oksennusolo alkaa pikkuhiljaa takavasemmalta hiipiä. Huomenna on onneks viel vapaa nii jos sais jotenki vähä levättyä paremmin. Mut katotaa ny, ku ohjelmas olis puolivuotiaan kummilikan treffailua :) ei taida malttaa levätä! Mut semmosta sitte today. Nyt meen nukkuu ton kuvan kans :)

Tähänkö mä ny sitte kirjotan :D

Oon jo kauemman aikaa miettiny blogin kirjottamista, mutta eipähän oo ollu kauhiasti aiheita, mistä kirjotella joten se on jäänyt. Nyt kuitenki tuumasin, että olispahan kiva joskus muistaa miltä tää raskausaika tuntui, joten tällä tapaa se säilyy muistoissa :) ja jos tätä joskus vielä joku lukee ja sais jopa "kohtalotovereita" tähän tilaan, niin olishan se huippua! Eli siis mähän meninkin heti asian ytimeen eli siihen, että tosiaan oon ekku kertaa elämässäni paksuna :D ja siittä mä ny sitte oon aatellu kirjottaa, koska tää vauvan odottaminen on oikestaan ainut asia, mikä pyörii mieles ja mitä tällä hetkellä elämässäni teen. Tai onhan täs toki kaikkee muutaki elämää. Esimerkiks syöminen, nukkuminen, oksentaminen, pahoinvointi ja ja ja :D no, oon mä tänäänki kaikkee muuta tehny! Mut jos ny tää alustusteksti päättyis tähä ja hyppäisin suoraan asiaan eli naisten suosikki puheenaiheeseen; TUNTEISIIN !! :D

Meitsi on nyt viikolla 12 ja yks päivä päälle ja se on aika huikeeta. Jotenki aivan todella kummallinen ajatus, että ollaan tiedetty tästä tulokkaasta kohta kaks kuukautta. Mun elämäs ei koskaa oo menny kaks kuukautta näin nopeesti! Se sekava olo uutisen jälkeen ja se epävarmuus ja hämmennys on kyllä poistunu ja tilalla on täydellinen innostus ja ODOTUS! Mulla nyt jo sellanen olo etten millää jaksais odottaa syksyyn asti :D hurjaa. Pari yötä sitte mulla oli sellanen hirveen valaiseva hetki tän mun mahakaiffarin kans ja mä juttelin sille, kun en saanu nukuttua ja sillon jotenki ekaa kertaa vasta tajusin, että mun sisältä tulee sellanen kaveri, joka on kaikista eniten mua, mitä kukaa muu. Jännittävää! Toisaalta ootan sitä, että maha vähä kasvais, niin olis helpompi tätä käsittää, mut sit taas en ehkä oo vielä valmis siihen, että kaikki huomaa ja tietää. Vaikka nyt on sellanen fiilis ollukki, että kiva kertoo ihmisille tästä. Helpotti hirveesti, kun kerrottiin meidän vanhemmille, koska sitä jännitin eniten :) mut nyt ku ne tietää ja vastaanotto oli mitä parhain, niin kaikki on tuntunu paljon mahtavemmalta. Mutsin kans käytiin jo kollaamas vintillä meidän vanhoja vauvatavaroita ja suunniteltiin, mitä asioita voitais hankkia mun kotikotiin, jottei niitä tarttis aina kuljetella kun käydään kyläs. Mut muuten en oo kyllä miettiny mitä kaikkee tarttis ostostella. Oon jokseenki suunnitellu asian niin, että rupeen tuumaan vasta sitte, kun ollaan muutettu. Mikä tapahtuu ehkä vasta kesällä :) eli aika täpärälle menis! Ehkä mä en malta ootella niin pitkään. Mä kirjotan tätä, by the way, vessasta koska iski ihan tajuton pissahätä kesken runosuonen pulppuamisen :D se on kyllä siisteintä puuhaa, ku yölläki herää about neljästi pissahätään :) heh!

Mut nyt mulla alkaa olla toooooooooooosi huono olo. Nää illat on pahimpia. Pari vikaa iltaa/yötä oon joutunu oksenteleenki, vaikkei oo ennemmi tarvinnu. Ja pahoinvointi alko kuiteski viikolla 5, et täs on tovi kyökkimistä takana. Hmmmm. Mielenkiintosta. Tiistaina mennää ultraan JAIKS! Sitä ootelles :)