Ei vaan huvita -viikko

Hyvin on lähteny mun positiivisempi eämä käyntiin, koska tää viikko on ollu NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN nihkee. Ensinnäki päätä on särkeny 24/7, toisekseen mua ei huvita yhtää nähä ketää ihmisiä ja kolmanneks MISSÄ ON AURINKO ?!?!? Nyt musta tuntuu et arska yrittää vähä paistaa, joten toiveet on korkeella tän päivän suhteen :) muutenki luotan siihen, et tää päivä katkasee mun ei huvita -viikon! Koska joudun oleen vaan viiteen töis (kaks tuntii lyhyempi ku normisti) ku meen/mennään synnytysvalmennukseen :D vai mikä perhevalmennus se olikaa. Ukkeli ei viä tiedä haluaako se osallistua. Mäki meen vaan kokeileen, et minkäläinen sydeemi se on :) sit ehtoolla pikkusysteri tuloo meille yökyläilee! Ennen sitä pitäis esitellä tälle kämpälle herra imuri ....... HUOH.

Maanantais parasta oli se, kun olin neuvolas! Sain sen kelan rahahakupaperin ja sen todistuksen, et oon raskaana. Ja sitte jonku lapun, mikä menee kai sairaalaan (?), en oikein tajunnu mikä se on. Mut siinä kysytään et annetaanks me hätäkastelupa ja jos annetaan, niin sit pitää päättää jotku nimiehdotukset :) hahahaa mun Jeri ei taida mennä ees siihen läpi :) mä haluaisin siis poikavauvan nimeks Jeri ja ukkeli ja mutsi on vissiin tosi samaa mieltä, ku ne aina vääntää vitsiä, että tehään siittä Jeri Jiri Jori. HEH HE !! Niin ja JIPPII (not); mun paino oli noussu SIKANA. +650g per viikko. Painin yli 70 kilosten sarjas siis tätä nykyä. BUU. Ja sit ku tuli puhetta, et oon ollu aika iso vauva jo syntyessäni (4 kiloo 650 grammaa MORO !! :D) niin neuvolatätskä halus laittaa mulle lähetteen sokerirasitustestiin. Se kuulosti kauhialta hommalta, ku syömättä pitää olla 12 tuntia ja sit sielä labras otetaa kolmesti kokeita tunnin välein. Oon tosi hyvä muutenki verikokeis niin ootaan superinnolla !! VARMAAN. Mut vauvan sydämensyke oli ihanaa kuultavaa <3

Tää tekstiki tulee jotenki nihkeesti tähän, joten varmaan parempi lopettaa. Paitsi, että mä aloin yks päivä katella tota mun jalkatatskaa ja tajusin, et sehän on ihan keskeneräsen näköne !!

Noi mun jalkakarvat on ihanat :DD

Mua jotenki rupes ylipaljo hämään, ku se on noin pitkämäinen, mut silti kapee. Aion siis leventää sitä sitte ku saan mennä leimattavaksi. Ja tiän jo mitä siihen tulee; joku iso sydän jonka sisään tuloo meidän vauvalaisen nimi :) ku toi on kerta perhetatska, niin sitä on helppo isontaa. Voin alkaa tatuoida siihen serkkujenki nimiä, jos omien lasten nimet loppuu kesken :DD mut ekku mä aion toteuttaa mun My Little Pony tatskahaaveen :) medän piti viimeks jatkaa mun hartia/niska/selkätatskaa söpöllä värikkäällä ponilla mut pari viikkoo ennen aikaani mä huomasinki olevani raskaana, joten se aika oli viisainta perua. Mut onhan täs päiviä ja viikkoja ja vuosia ku kerkee saada ittensä täyteen leimoja! Ja mulla on vielä toi kylkiki kesken jalan ja selän lisäks, joten tehtävää piisaa.

Mut nyt moi! Ja torstai on toivoa täynnä :)