Kisaviikonloppu

Meillä oli huikee kisareissu! Mun kohdalla se oli aika hiljainen, koska mulla katosi ääni jo menomatkalla :D oli siistiä olla cheerleading -kisoissa hiljaa (not!). 

Lähdettiin matkalle jo perjantaina ja majoituttiin Vantaan Flamingo -hotellissa. Se oli tosi hieno paikka ja kivasti ostoskeskuksen kyljessä kiinni, niin ei ollu vapaa-ajan vietto ongelmia. Ite en ollu shoppailukuosissa, mutta hyödynsin Hesen palveluja kuitenkin ;) hotskusängyt ja aamupala on parasta luksusta mitä tiedän, mutta tällä kertaa en kunnolla pystynyt nauttiin tän poskiontelontulehduksen takii. Yöllä tuli nukuttuu about neljä tuntii ja aamupalalla sain alas yhden leivän ja kaakaoo mukillisen. Mut emmä valita :D

Bussi hotellilta kisapaikalle lähti 7.15 ja fiilis oli asianmukaisen jännittynyt, mutta silti enemmän iloinen ja odottava. Ainoo hermojen menetyskohtaus meinas tulla koko porukalle, kun ei heti löydetty meidän pukkarii vaan säntäiltiin kaikkien tavaroiden kaa ees&taas Trio Areenan pihamaalla. Se oli varmaan koominen näky! Pukkarin löydyttyä kipastiin lämppään ja valmistautuun mattoharkkaan. Koko joukkue oli ihailtavan rentoutunut, vaikka mukana oli paljon ensikertalaisia. Mattoharkka sujuikin epätodellisen hyvin; joukkue teki ensimmäisen kokonaisen puhtaan ohjelman! Mä en vissiin voinu uskoa silmiäni, koska kenraalissa kuvatun videon aikana hoen noin 10 kertaa "mä en kestä!!" :D 

Mattoharkan jälkeen oli vuorossa tuning girls -show, kun jojo-Johanna alkoi laittaa likkojen tukkaa ja vara-Lotta ja mun oikea käteni sekä ääneni kisamatkalla starttas meikkirumban. Mä koitin sillä välin olla hiljaa, et saisin ees jotenkin ääntäni kuosiin ennen kisaesitystä.

Ruokailun ja harkkailun, joka sujui jälleen rauhallisella fiiliksellä vaikka häiriötekijöitä oli, nimittäin venäläisen joukkueen miehet ilman paitaa :D jälkeen oli vuorossa the show! Oltiin avajaisten jälkeen heti kolmantena kilpailuvuorossa, mikä oli ehkä paras paikka kisata, koska saatii sit loppu päivä vaan tsillata. Ennen kisasuoritusta mua jännitti niin paljon, etten uskaltanu ees puhua tytöille, etten ois tartuttanu niihinki jännitystä. En kyllä muutenkaan pystyny puhuun, kun ääni oli edelleen kateis :D Kisasuorituksen aikana oli superurpoo olla, kun ei voinut huutaa kannustavia tsemppikommentteja. Piti vaan hiljaa vikistä. Ja jännittää. En muista, että oisin kisasuorituksen aikana koskaan jännittänyt niin paljon kuin lauantaina. En välillä ees pystyny kattoon ohjelmaa kunnolla, vaan luurasin sormien välistä :D mut niinhän siinä sit kävi, että ohjelma meni parhaiten koskaan! En tajua vieläkään, miten hyvin tytöt veti <3 

Kisaohjelman jälkeen oli tosiaan aikaa vaan hengailla. Oltiin valmiita about puoli kolmen maissa ja palkintojen jakoo oli luvassa ysin pintaan. Melko long day. Oli aikaa nähä vanhoja tuttuja ja Millaa. Millan joukkueen esitys oli vasta illalla. Mua otti päähän, kun en pystyny kannustamaan. Tsiikailtiin kaikki aikuisten ja junnujen SM -tason sarjat ja voin kertoo, et pehva oli puutunu sen jälkeen.

Mutta viimein palkintojen jaon hetki koitti! Oltiin ihan varmoja, että oltiin mokattu säännöissä ja siks valmistauduttiin henkisesti ja fyysisesti, X-hyppy!! oleen sarjan häntäpäässä. Palkintojen jako aloitettiin meidän sarjasta ja kolmanneksi tulleen joukkueen jälkeen julkistettiin luonnollisesti toinen sija, jonka oli saavuttanut Crocodiles Supreme !! Mä en uskonut korviani, vaan suostuin ymmärtämään asian vasta, kun näin kunniakirjan. Ei todellakaan oltu ajateltu, et hopee vois olla mahdollinen! Mun jännitys purkautu ja jalat lähti alta ja siinä mä sitte päästelin onnenvollotukset lattialla istuen :D huikee fiilis! Bailattiin areenalla, kunnes oli pakko lähteä!

Hopee ei oo häpee! <3

Kotimatkalla takapenkki biletti ja muutamat onnekkaat sai nukuttua. Mä lähinnä vaan vaihtelin asentoja ja mietin, että saispa ottaa housut pois jalasta :D kisojen paluumatka on ollu mulle perinteisesti mässyt naamaan -tapahtuma, mutta nyt olin jotenkin niin onnesta sekasin, etten ees syöny ku pari sipsiä. On noi meidän tytöt vaan aivan loistavaa väkee!

Kaikista parasta tässä on se, että tästä meidän yhteinen matka vasta alkaa <3 muutaman viikon päästä täydennetään meidän joukkue ja suunnataan katse tulevaan! Mulla on pitkästä aikaa niin kova cheerinto päällä, että tuntuu ku oltais menty ajassa kymmenen vuotta taaksepäin sinne meikäläisen valmennusuran ensihetkiin :) tästä on hyvä jatkaa!