Meikä mutsina

Mä kirjottelin tuota esittelytekstiä itestäni uusiksi silloin, kun päätin taas alottaa blogikirjottelun ja innostuin ideasta, että vähän "avaisin" noita mainitsemia mua kuvaavia juttuja. Aattelin mennä ihan järjestyksessä eli ekkuna sana äitee! Oon kuvittanu tän mun&Ellen yhteiskuvilla. 

Mä en käytä äitee sanaa enää nykyään koskaan! Joskus yläasteella apinoin sen joltain kaverilta ja sanoin äitiä äiteeksi silloin. Nyt se on äiti tai mutsi. Ja itekki oon äiti (Elle sanoo äitti)! Mutta jostain syystä kirjotan aina äitee, äiti on mun puhelimeski nimellä äitee.

Tää on mun yks lempikuva musta ja Ellestä :D Elle on niin hönö!

Mä en ollut yhtään niin sanottu äiti tyyppi ennen Ellen syntymää. En koskaan ollut vaihtanut yhtään vaippaa enkä muutenkaa vahtinut lapsia, kun ehkä kaks kertaa elämäni aikana. En ollu se serkku, joka sukujuhlis leikki pienten lasten kans. En ollu semmosesta yhtään innostunu. Vielä kakskymppisenä tuumailin, että ehkä mua ei edes kiinnosta tavallinen perhe-elämä.

Kun kuulin, että musta tulee äiti, aloin panikoida mm. sitä kuka opettaa Ellelle perunan kuorimisen, kun en itekkää osaa kuoria! Myös kaikki muut asiat alko epäilyttään, koska kokemusta ei ollu. En myöskään tienny vauvan vaatteista yhtään mitään. Tänne blogiinki oon joskus laittanu kuvan bodyista ja kirjottanu, että onkohan noi puolipotkareita :D voi luoja! Oli myös hiukan sopeutumisvaikeuksia ajatukseen, että mun omasta äidistä tulee mummi.

Ollaan kattomassa cheerleading näytöstä!

Ellen syntymän jälkeen musta tuli äiti isolla äällä! Se oli juttu mihin päätin panostaa eniten, jopa niin paljon, että se meni ehkä vähän yli. Aluksi en stressannut imetystä, mutta kaikkea muuta kyllä; miksi Elle ei osaa nukkua omassa sängyssä, voiko sitä nukuttaa vierellä, onko ok antaa tutti, miksi Elle ei halua imeä tuttia ... lista on loputon. Halusin, että kaikki olis menny niinku kirjoissa!

Pian huomattiin, ettei Elle oo ihan oppikirjan mukanen vauva. Ellen iltaitkua (en muista monelta se alkoi, mutta loppu pahimmillaan klo 3:00) kestin omasta mielestä jälkikäteen ajateltuna tosi hyvin! Suuremmaksi ongelmaksi muodostu tuossa vaiheessa Ellen paino, joka ei noussut. Käytiin painokontrolleissa neuvolassa ja sain ohjeeksi alkaa tarjota Ellelle pullosta lisämaitoa. Pian Elle ei olis enää halunnut rintamaitoa ollenkaan, koska pullosta tuli nopeammin. Siihen loppu pulloruokinta ja imetyksestä tuli mun elämän päätehtävä. Rintaraivarit alkoi ja mun päässäni oli vaan yks ajatus; en koskaan anna itelleni anteeksi, jos luovutan imetyksen kans nyt. Sillai musta tuli pulloruokintaa vastustava imetysmutsi, vaikka niin kovasti olin muuta vannonnu. Arvotin oman äitiyteni, sillä pystynkö ruokkimaan ite lapseni vai en. 

Musta tuli aika nipottava mutsi rintaraivaritaistelujen jälkeen. En halunnu antaa Elleä hoitoon, ettei se vaan taas ala kiukutella tissillä. Samaten ruuat piti olla just oikeita, koska Ellen maha tuli kaikesta helposti tosi kipeeksi. Päikkärit piti olla tismalleen oikeaan aikaan, ettei yöuni kärsi. Olin aina ite paikalla varmistamassa, että kaikki menee niinku pitää.

Meidän muuton aikaan toukokuussa tapahtui jotain; mä hölläsin otettani ja lakkasin olemasta supermutsi! Menin mun äitin kanssa päiväksi Ikeaan ilman Elleä ja lähdin kaverin polttareihin bailaamaan. Elle pärjäs Makken kans loistavasti! Se tais nukkua ekan kokonaisen yönsäki silloin, kun olin polttareita viettämäs ja yön pois kotoa. Ellen nukkumiset ja syömiset alkoi sujua mallikaasti ja kaikki tuntu niin helpolta (viimein).

Sitten tuli se päivä, jota murehdin monesti etukäteen; mun äitiysloma loppui ja paluu töihin koitti! Tunsin oloni kurjaksi, koska kaikki oli just alkanu sujua ja sitten multa jäi suurin osa päivästä kokematta, kun olin töissä. Onneks Makkella ja Ellellä oli kotona kivaa. Ne keksi paljo enemmän tekemistä, kun mä&Elle! Töissä oli aluksi vaikeeta kestää ikävää ja olin kaikkien mielestä varmaan superrasittava, kun puhuin koko ajan Ellestä. Kotona odotti usein syliin haluava lapsi, jolla oli kai vähän äitiä ikävä.

Viimeinen mullistava juttu mun äitiydessä oli ilmetyksen lopettaminen. Muistan kuinka sitäkin asiaa itkin, koska en vaan voinu käsittää, että Elle on jo iso tyttö! Imetyksen lopettaminen oli kuitenkin hyvä juttu, koska Ellen yönukkumiset alko viimein sujua "täydellisesti" ja en ollu töis enää seisaaltaan nukkuva zombie. Musta tuli paljon rennompi mutsi, jonka lasta sai ottaa hoitoon ja hoitaa parhaaksi näkemällään tavalla.

Nykytilanne; oon omasta mielestäni lastaan hellyydellä hoitava mutsi, joka pitää kiinni tietyistä säännöistä ja aikatauluista, mutta ei enää orjallisesti. Nautin omasta ajasta lähes yhtä paljon, kun siitä ajasta minkä vietän Ellen kans. En enää luule olevani korvaamaton!