Elle the ihanin!

Elskuun rakastuu päivä päivältä vaan lisää <3 öisin, kun nostan sen mun vierelle syömään, niin kattelen sitä nukkuvaa pientä tsirpua, jolla on kuulemma mun nenä ja suu, ja rakastun aina uudelleen! Tänää Elle nukkui poikkeuksellisesti kaks ja puoli tuntia päikkäreitä ja mun tuli sitä kamala ikävä :) tuli niin kova tarve pidellä Elskua sylissä ja nähdä sen maailman aurinkoisin hymy, jotta melkein kävin nostamassa sen vaunuista paijattavaksi! Joka päivä ihmettelen, jotta miten mä oon saanu aikaan jotain noin ihanaa <3

Joskus mun fiilistely menee niin yli, jotta tulee rääky. Joskus, kun imetän Elleä sängyssä, en pysty ajattelemaan kuin että jonain päivänä se ei enää oo tissillä ruokittavaa mallia :( eikä se loppu elämäänsä halua tulla meidän sänkyyn mammimaan. Kun lohdutan itkevää Elleä, niin mieleen tulee, että jonain päivänä Ellen pahaa mieltä ei pysty mun syli ja pään silittely poistamaan. Joskus se ei enää ees suostu tulemaan mun syliin, vaikka kuinka haluaisin. En tuu aina olemaan Ellen elämän kaikkein tärkein henkilö samalla tavalla, kun oon nyt. Jonain päivänä Elle voi olla samassa tilanteessa, kun mä oon nyt; ekan lapsen kanssa elämää opetteleva tuore mutsi. Silloin mun ja Elskun yhteisistä vauva-ajoista on jo tosi kauan!

Täytyy muistaa joka päivä nauttia elämästä Ellen kans, koska tää aika menee niin nopsaan! Pitäis aina pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkea oma elämä jo sisältää eikä vaan miettiä, mitä siitä puuttuu. Ja pitäis lopettaa sitten joskus -ajattelu. Tarpeeks kauan kun on ajatellu, jotta sitte joskus kun mulla on sitä ja tätä, niin oon tyytyväinen, niin voi yhtäkkiä huomata, että hups siinä haaveilles se elämä meniki ohi! Täytyy siis elää hetkessä :)